Yleinen

Jännitystä ilmassa

24.05.2017, Heidi

Huh hei, sinne se meni, viimeinen “normaali” eskaripäivä.

-Enää kolme palloa!

-Nää on yöeskarit. Ja sitten enää yksi.

Yöeskari. Se on päivän polttava puheenaihe, eikä vähiten siksi, että kotiin lähtee rastintalista siitä, mitä ensi maanataina pitää ottaa mukaan. Erityisesti patjat mietityttävät, että miten oikein mahtuvat taksiin.

-Minua voi pelottaa yöllä

-Hei. Tärkeä asia. Nyt pitääkin jutella tämä. Oletteko te koskaan käyneet jossakin huvipuistohärvelissä?

Melkein kaikki ovat. Pohdiskellaan siis siltä pohjalta hetki, että miten erottaa pelotuksen ja jännityksen tunteen itsessään.

-Mulle voi tulla ikävä

-Mulle ei. Minä olen ollut yökylässä sata kertaa.

-No, se ainakin on hyvä, että minä ja Pertti valvotaan koko yö,kun mehän ollaan yövuorossa töissä. Että jos tulee ikävä, voi kömpiä viekkuun hipsutukseen.

-Valvotte??

Käydään pikakeskustelu niistä ammateista, joissa tehdään yövuoroa, kuten poliisi, palokunta, sairaanhoitajat, lääkärit jne. Eskarit tietävät monia.

-Pertin onkin helppo olla yövuorossa, kun pöllöt on yöeläimiä. (oivaltavaa hihitystä)

 

Lopulta kaikki tarpeellinen yöeskaria koskien on tuumailtu, joten voidaan ottaa työnalle vielä vuoden viimeinen kotiläksy. Se on vastaaminen Kurjalan koulun Suomi 100-kyselyyn, jossa eskareita erityisesti mietityttää se, että he ovat jo aikuisia sitten, kun kapseli 20 vuoden pääsät avataan.

-Äiti sanoi, että minulla on silloin jo ammatti.

-Minä laitan siihen, että minusta tulee isona kokki. Minun äitikin on kokki, vaikka se hoitaa lapsia ja laittaa ruokaa kotona.

-Minä laitan, että se julkkis on Saku Koivu.

-Mun lempiruokaa koulussa on kasvissosekeitto.

Ollappa kärpäsenä katossa, kun nämä filosofit käyvät kotona työhön..mielenkiintoista.

 

Sitten kirmataan jumppaan, jossa otetaan vielä kerran esille renkaat, köydet, tramboliini sun muut välineet. Ja aikaa on varattu ruhtinaalisesti.

-Nyt ei enää jaksa.

-Mun käsi on jo ihan poikki roikkumisesta.

-Kerkiikö vielä kierroksen?

-Näitkö. Minä hyppäsin voltin!

Tunti on täynä ja posket punoittavat. Vielä loppuun spegetirentoutus leikkivarjon alla ja valmista tuli.

 

Iltapäivä meneekin sitten ihan juhlimiseksi, sillä vuorossa ovat kesällä vuoksia täyttävien kimppaekstrasuperhypersynttärit sekä lastenparlamentissa esitetyt nyyttikestit.

-Minun synttäreillä pitää aina olla täytekakku, mutta minä en tiennyt, että millaisesta kakusta te tykkäätte. Siksi saatekin tehdä kakkunne itse.

Hilpeää. Sahaillaan siis muffineja halki ja täytetään kermavaahdolla, hillolla sekä koristellaan strösseleillä. Jokainen mielensä ja kielensä mukaan. Seuraavaksi kaadellaan juhlajuomat laseihin ja katetaan yhteiset tuomiset pöytään. “Herkkua on siinä monelaista…” tonttu Toljanterikin päivittelisi, moisen kattauksen nähdessään.

-Kuka toi nämä tikkarit?

-Me paistettiin letut.

-Minä ja mun äti tehtiin kilpikonna hedelmistä (tosi hauska ja hieno onkin)

-Saako vettä. Nää on kirpeitä!

-Saako hakea lisää?

Saa toki, mutta ei ihan pohjattomasti. Ettei tule sokerikuormasta paha olo.

-Niinkuin Pikkirillille.

Iloisesti eskarit muistelevat ja täydentävät toistensa kertomuksia namikaappiin murtautuneesta ja ylettömän herkuttelun vuoksi melkoisen huonovointiseksi tulleesta kirjanhenkilöstä. Aika mainiosti muistettu.

-No niin. Nyt olisi aika pompata tämä superhyperekstrapäivä eletyksi. Mitäs me…

-Hyvä päivä

-Kivat nyytärit

-Hyvät synttärit

Ehdotuksia satelee sieltä ja täältä, joten tehdään kompromissi ja pompataan: “Hyvät juhlat!” Sitten vielä salasanalla itselle postit mukaan kotiin ja suunta kohti takseja.

-Yöeskarissa nähdään!!!

 

V&I  Heidi

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *