Tänään me kokeiltiin olla koululaisia, ihan kahteen otteeseen. Ensin jumpassa ”telineratailtiin” eli otettiin esiin tramboliini, liukumäkipenkki, renkaat, köydet jne. Voi ilo ja riemu! Ensin vähän harjoiteltiin, mutta pian jo joukko kiersi rataa hienosti ja omaa vuoroa odottaen. Ja erityisen upeaa oli, kun jokainen eskeri sai esitellä valitsemansa tempun haluamallaan välineellä: köysiseisontoja, penkiltälaskuja, voltteja patjalle, linnunpesiä renkaissa jne. Raikuvin abloodein. Tunti loppuu ja…
-Hei eskarit. Nyt tarvitsen kyllä apua. Jaksaisitteko te auttaa nämä patjat patjakärriin?
Apulaisia ei tarvitse kahta kertaa pyytää. Yhteistyöllä, niinhän ne hommat sujuvat.
Iltapäivällä vuorossa on KPT, jossa lapset piirtävät asioita kuullun ohjeen mukaan. Teimme testin ruokalassa, jossa jokaiselle on helpoin tarjota oma pöytä työskentelyyn ja siten myös työrauha. Jo aamupäivän kanssamme puuhaillut Veo Minna antaa siis ohjeita ja täti tarkkailee, kun eskarit tarttuvat kyniin. Työrauha on hiiskumaton. Osalle tehtävä on selvästi mieleinen, osalle taas melko haastava, mutta työrauha säilyy loppuun asti. Se on hieno homma! Ja mitäpä ovat eskarit mieltä…
-Se kissa oli vaikea
-Minusta talo
-Minä en muistanut niitä neliöitä
-Ihan helppo tehtävä
Ok. Huhtikuulla teemme sitten saman jutun uudestaan, jolloin voimme tutkailla, kuinka oppiminen on edennyt.
Päivän lopuksi luetaan Maukka ja Väykkä, jossa meno polkupyörällä on edelleen hurjaa. Hauska keskustelu syntyy lisäksi seuraavan luvun nimestä: Hyvä häviäjä. Mitä se oikein tarkoittaa…
-Että osaa hävitä pois
-Että osaa mennä hyvin piiloon
-Että voi olla näkymätön
-Ahaa. Voikohan pelissä olla hyvä häviäjä?
-Voi, kun menee piiloon.
-Tai jalkapallossa voi olla
-Ai miten?
-No hävitä hyvin
Ihanaa pohdintaa. Hävitä hyvin= ei itkupotkuraivaria. Ja tietysti vasta jälkeenpäin tädille pamahti mieleen, että olisi tietysti kannattanut määrittää myös huono häviäjä…
Pohdiskelee v&i Heidi
Ruokana: jauhelihakeitto, ruisleipä, juusto ja tuorepalana porkkana