Yleinen

Isoja iloja ja suuria suruja

28.04.2017, Heidi

-KurjalanKarhu!

No hänpä hyvinkin, kukas muu. On se sitten hyvä, että meillä on tämä köllykkävatsainen nallukka, joka kutsua pika-apuun aina, kun täti “sairastuu äkillisesti” ja katoaa kesken päivän…hih. Varsinkin, jos eskareilla on edessä jotain niinkin jänittävää, kuin koko koulun vapputalenthiminät, joihin onkin saapunut kaikenlaista joukkoa prinsessoita noitien ja keijujen kautta rosvojoukkoihin. Tietenkään unohtamatta urheilijoita ja monenkirjavia elänkunnanedustajia sekä poliitikoita, joita tänään edusti tuon tuosta ja aivan kaikkeen kommentoiva Donald Trump:” Me rakennamme muurin. Muurin esikoulun ja koulun välille. Yeah!”.  Hui olkoon mokomaa. Siinä vasta mörköjen mörkö ja pahisten pahis.

-Mitä tarkoittaa Talent?

-Se tarkoittaa jotakin taitoa tai osaamista, jota muilla ei yleensä ole

Näin olimme asiaa muutamaa viikkoa aiemmin avanneet. Juhlan talent-osuuden avasivat vitos-kutosen tytöt upealla liikuntaesityksellä, jota seurasi saman luokan poikien satiiri Kurjalan-koulun arjesta, jonka jatkoksi saatiin lisää liikuntailoa 3-4 luokan tytöiltä. “Onko vielä ohjelmaa?” Heikki-ope kysyy ja eskarin rivistä ponnistaa ylös peräti neljähalukasta: yksi tramboliinilla pomppiva koira, kattoon kiipeävät metsästäjä ja intiaani sekä työmies, joka laulaa täräyttää Antti Tuiskun “Sata salamaa”. Huikeaa! Koulun katolta putosivat varmasti viimeisetkin lumet, niin ovat kovat suosionosoitukset. Talenttia on, tosiaan.

 

Iltapäivä pyhitetään leikkimiselle ja omille hommille. Useampi eskari innostuu jatkamaan geo-lautakuvioita, sillä palkkio uurastuksesta on houkuttava: kaikki kuviot läpi suoritettuaan laudan saa kotiin. Myös naamiaisvaatteisiin perustuvat leikit alkavat kivasti, mutta pian yhteen leikkiporukkaan tarvitaan aikuisen apua…jumittaa, jumittaa…ja kuunnellessa tädin mieleen nousee lainaus Tove Janssonin tarinasta “Kuinkas sitten kävikään?”: Nyt kuka lohduttaisi nyytiä ja sanois vaikka näin: jää ilman ystäviä se ken kääntää selän muihin päin…“. Tänään ei harmituksesta selvitä ilman kyyneleitä, mutta saadaanhan asiat toki sovituksi ja leikki jatkumaan. Joskus se vaan pikkaisen kirpaisee, tuo kasvaminen. Ja sitä paitsi, leikkiminen, se se vasta vaatiikin yhteispeliä, neuvottelutaitoa ja toisen kunnioittamista. Isoja asioita ja haasteellisia taitoja, meille aikuisillekin.

 

Valolla ja ilolla villiä vappua kaikille toivottaa  Heidi


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *