Yleinen

Iloa!

14.12.2017, Heidi

“Hetkinen…Vieläkös minulla on niitä…Minä annan teille kaksi merkkiä. Yhden tästä päivästä ja yhden, että jatketaan samalla tavalla palautukset ensi vuonna”, kirjastoauton Pekka sanoo  ja hämmentynyt ilo leijailee hiljaisuudessa auton kattoon asti. Tupla kk-merkit. Ja kehaiseepa Pekka eskareita siitäkin, kuinka reippaasti nämä laulaa luikauttivat hänelle Tapio-laulun ja vielä ulkomuistista, noin niinkuin harjoitukseksi.

-Meillä on nyt kaikki täynnä

-Niin on

-Onko huomenna mukavuustunti? (tässä kohtaa ilo muuttuu äänekkääksi)

Voi voi, kalenterimme on jo tungoksesta räjähdystilassa…

-Tuo taas ne kilpikonnat

-Ei niitä voi, kun nehän on siellä jääkaapissa

-niin. Vsta keväällä voi

-No Enska-penska sitten

-Joo, vaikka juhliin

No, ei kai nyt sentään…tai mistäs tuon tietää….mutta jotakin mukavaa on luvassa, sehän on selvä.

 

Loput aamupäivästä kuluu jouluisissa merkeissä, kun ensin lauletaan koko koulun voimin ja sitten käymme kuuntelemassa 3.-4.luokkalaisten tonttuprojekti-kirjoitelmat. Hilpeää, millaisia tarinoita koululaiset ovat tontuitaan keksineet: ihanista joulutouhuiluista lähes pelottaviin möröttelyihin asti. Hui! Ja aivan selvästi eskareita alkaa kiinnostaa, että mitenkäs se minun tontun tarina voisikaan alkaa…Ketään ei kuitenkaan tarvitse houkutella mukaan, kun Henna-ope ehdottaa lopuksi poro-hippaa jumppasalissa, joulutofeenkeitosta puhumattaaan. Kiitos taas isot, olette te mahtavia!

 

Iltapäivän hommana on jouluinen “välipalapuukäsityö”, jossa pitäkin tänään sahata tarkoituksella “vinoon”. Se se on kuulkaa helpommin sanottu kuin tehty. Samoin tänään käytetään vasaran apuna helmen halkaisussa puukkoa (aikuisen parina tietysti!), misät syntyykin hyvä turvallisuuskeskustelu

-Minä en saa käyttää pukkoa kotona

-En minäkään

-Minä saan aikuisen kanssa

-Minä saan miten haluan

-Minä saan, jos teen salaattia

Puukäsityössä sääntö on kuitenkin ehdoton, selvä ja sama kaikille: vain aikuinen saa käsitellä puukkoa. Mutta helmet me halkaistaan turvallisesti ja liimaukset&maalaukset hoituvat ryhmätyönä sujuvasti, joten reilussa tunnissa valmistuu jokaisele kaksi omaa hilpeää tonttusta.

-Saako nämä kotiin?

-Saa. Pannaan huomenna parta ja sitten juhlaan asti ne ovat koristeena. 

-Tää on Maltti ja tää on Valtti

Voi ilo ja riemu, kuinka voikin porukalla olla ylpeästi hyvä mieli. Taas me osattiin, isolla O:lla.

 

V&I kirjoittelee  Heidi

Ruokana kasvissosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *