Aamulla ilmassa risteilevät monet tunteet: jännitys, ujostus, odotus, ilo…Ja pian niiden aiheuttajia alkaakin virrata sisään ovesta, kun kylään saadaan aamupäivän vierailijat. ”On tätä odotettu. Monta viikkoa” toteaa äiti-ihminen iloisesti pientä vierasta riisuessaan. Eli tasoissa ollaan. Otetaan siis koko porukalla alkuun hiukan jännitystä keventävää piirihupsutusta ja sitten eskarit pääsevät valitsemaan oman vieraansa kanssa leikkimisiä, joihin kaikki otetaan tietysti mukaan. Alkaa pelailu, maalailu, muovailu, jalkapallo, sisähiihto, kampaamo…tekemistä löytyy kaikille, koko tunnin ajaksi. Lopuksi eskarit laulavat vielä vierailleen Napaketun ja otetaan yhdessä loppuhyppy: ”Oli kiva tavata!”. Totta, joka sana. Miten ihanasti koulukummit ja koululaiset puuhailivat eskareiden kanssa ja eskarit puolestaan pienempien sisarusten. Ja aikuisetkin löysivät toisistaan vanhoja tuttavuuksia, mikä tietysti ei sinällään ole ihme, kun Savossa ollaan, heh heh. Iso kiitos teille kaikille ihanille!
Vieraiden lähdettyä eskarit suuntaavat ruokailuun ja kioskille, mutta ajatukset ovat jo vahvasti iltapäivän saapujissa. Mitähän heidän kanssaan puuhailtaisiin…Sehän selviää, kun kello tulee kaksitoista ja tupa on taas täynnä. Aloitetaan taas piirihupsutuksella ja jakaudutaan sitten puuhiin, mutta jännästi tekemisiksi valikoituvatkin nyt aivan erilailla. Esitellään omia töitä, katsotaan puutyösuunnitelmia, valokuvia tietokoneelta, leikitään…Vierailla on siis sisältöön selvästi ja suuresti merkitystä. Mielenkiintoista. Joka tapauksessa nytkin hommat sujuvat niin mallikkaasti, että täti ehtii jutustella muutaman sanan jo syksyn Orinoronreissulta tutuksi tulleen ukin kanssa, joka kertoo elävästi sattumuksia koulunkäynnistä Puponmäellä ”jokunen vuosikymmen” sitten: ”Olin joka vuosi vastuussa rossipohjan luukuista. Ne avattiin aina kesäksi tuulettuman ja pantiin talveksi kiinni. Ne oli numeroitu, niin oli helppo homma laittaa takaisin. Eikä homehtunut talo.” On se ollut erilaista, on se. Hyvässä, ja pahassa.
Tämäkin vierailu hujahtaa hetkessä ja pian on loppulaulun- ja hyppelyn aika. Suuri kiitos tällekin ihanalle vierailijaporukalle ja vilpittömästi kaikille vieraille: Tervetuloa uudestaan!
-Muistakaahan maanantaiksi sukset. Nyt alkaa hiihto.
Joku vanhemmista kuiskaa tädille hiljaa, että mitähän siitä tulee, kun lapsi ei ole asiasta oikein innostunut…ja sitten toinenkin…kolmaskin epäilee…
-Tätipäs on. Meinaan innostunut. Ja kostit sen mukaiset. Ja ryhmän voimalla on uskomaton vaikutus, te ette usko. Hiihtolomaan mennessä huutelevat teiltä jo havuja…tarkoitin latua.
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi