Yleinen

Hyvänmielenpäivä ja kunnallisvieraita

28.02.2018, Heidi

Onpas ollut värikäs tunteidentutkimuskuukausi. Kivaa, isolla K:lla. Ihan tuntui haikealta päättää projekti tänään, mutta onneksi asiantuntijat osasivat ennakoida tämänkin jo kaaaaaun sitten suunnitteluvaiheessa

-Paras pitää jättää viimeiseksi!

Siitä lähtäkohdasta parlamentti siis päätti seuraavan sisällön ”hyvänmielen”-päivälle: saa tehdä koko päivän omia hommia, jumpassa on toiveleikkejä ja patjalle hyppyä sekä paistetaan vohveleita, päälle kermavaahtoa ja hilloa. Ja kun parlamentti päättää, niin sehän myös toteutetaan. Puuhaillaan siis ensin aamu rauhassa värityskuvien, autoleikkien ja lautapelien parissa, sitten tekaistaan porukalla vohvelitaikina turpoamaan, minkä jälkeen suunnataan jumppasaliin, jossa mennään hikipäässä niin vanhoja kuin uusiakin leikkejä/pelejä: bakteerihippaa, toffeeta, polttopalloa, rapuhippaa, delfiinihippaa…Ja tietysti myös hypätä leiskutetaan puolapuilta isolle patjalle.

-Hei. Mitäs hypätään loppuhypyksi?

Voi hilpeys, nyt on kaikilla niin hyvä mieli, että eskareista meidän on ihan pakko pompata…

-Hyvänmielen joulu!(*koko ryhmä +hirmuisesti iloista naurua)

 

Käydään välillä syömässä ja tullaan sitten eskarille jatkamaan omia hommia. Täti laittaa vohveliraudan kuumenemaan ja yhdessä ihastellaan tasaisen kauniiksi asettunutta taikinaa. Pian jo tuoksuukin…

-Kaksi ekaa kynnysjonosta

Vohvelikesteille ei tarvitse huudella kahta kertaa.

-Minä laitan tämän hillon tähän ja sitten kermavaahdon laidoille

-Minä teen tortillan

-Apua. Tämä kermahan sulaa

-Montako kierrosta saa?

Sovitaan, että kaksi vohvelia on maksimi. Ja kermaa tursotetaan kohtuudella

-Niin. Kun muuten ei kavereille jää, eikä silloin ole hyvä mieli

Aivan. Kuinka hienosti päivän teemaan ajateltu.

 

Kestit on saatu pidettyä ja porukkaan iskee idea ISON ISOSTA majasta.

-Sen pitäis olla niinkuin näin…

-Tähän pitäisi saada seinät. Ylös asti.

-Mutta entäs katto

Kaivetaan kaapista lisää peittoja, lakanoita, naruja ja pyykkipoikia. Kiihkeä rakennutyö käynnistyy ja seiniä välillä nousee ja välillä siirtyy…myös pienoisia kaavoituserimielisyyksiä esiintyy…

-Hei ope. Täällä ovella on jotain ihmeporukkaa

Hih, ihmeporukka osoittautuu koululautakunnaksi, joka on tänään jalkautunut tutustumaan Konnuslahden ja Kurjalan kouluihin. Eskareita vierailijat eivät jaksa kovin kauaa kiinnostaa, vaan majaleikki vie voiton, mutta tätiä ilahduttaa suunnattomasti se aito kiinnostus, jota vierailijat kysymyksillään osoittavat eskarin toimintaa ja sujuvaa arkea kohtaan. Ja se, että lasten vapaata leikkiä pidetään arvokkaana osana eskaria, eikä minään ”vaan” juttuna. Kiitos siitä teille!

 

-Hei eskarit. Mitäs miltä olitte meidän vieraista?

-??????

-Ne vaan puhui.

-Tunsittekos te jonkun?

-En minä ainakaan!

-Minä sen yhden…ehkä…minä oon nähnyt sen jossain…

-Ai S-marketilla?

-No ei… (hihtystä)

Jaa, pikkuisen on siis kunnallisvikuttajatuntemuksessa meillä petraamisenvaraa. Mutta toisaalta, ehkä me saamme hiukan selkeämmät kasvot jollekulle kuntapäättäjälle hiihtoloman jälkeen, jos joku kutsumistamme valtuutetuista pääsee seuraaamaan maaliskuun lastenparlamettiamme osana valtakunnallista ”Kuntapäättäjät ja varhaiskasvatus”-kampanjaa. Tätä varten me nimittäin laadimme aamulla oikein kokouskutsun ja niin painavaan paperinhan piti tietysti jokaisen eskarin laittaa allekirjoituksensa ja vielä sormenjälkikin tunnistevarmenteeksi.

-Laitoinko minä jo kaikkiin…..1 2 3 4 5 6 7 8 9 10, kymmenessä nimi

-Onko silloin mun vuoro olla se….

-Ai puheenjohtaja? Katsotaanpas…Voi olla, koska sinä et ole vielä pj:nä ollut

-Minä olen ainakin jo ollut

Parlamenttinuijalla kopautus ja esitysvuorojenjakaminen, siinäpä vasta tärkeät hommat hoidettavaksi.

 

V&I hyvillä mielen kirjoittelee Heidi

Ruokana makaronilaatikko ja punakaalisalaatti

 

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *