Tänään aamulla eskareiden piti selvitä ihan uudenlaisessa tilanteessa, kun täti joutui yllättäen käymään aamulla röntgenissä ja heidät ottivat vastaan koulun Anu ja Taru opiskelija. Ja kuinkas homma sujui? No, kirjastoautosta napsahti kk-merkki, maltillisesta käytöksestä. Ja Anukin kehui todeten, että näin mukavan ryhmän kanssa on kiva olla toistekin. Olen minä teistä sitten ylpeä eskarit, suuresti!
Aamun hommana oli puukäsityö ja tänään tehtiin tuttavuutta vintilän eli käsiporan kanssa. Helppoa hommaa, ainakin noin niinkuin sivusta katsottuna. Hikeä pukkaa ja yksi teräkin katkeaa, mutta sitkeydellä kaikki saavat reijän poratuksi.
-Ajatella, että kun sähköä ei ole vielä ollut, on kaikki reijät pitänyt porata vintilöillä.
-Hirvee homma
-Niin on.
Keskustelua herätti myös se, miksi ”talitintti” pitää valmistuttuaan maalata.
-Muuten se likaantuu
-Siitä tulee nätimpi
-Se lahoaa muuten
-Tai ruostuu
Hienoa ja loogista mietiskelyä.
Iltapäivällä jatketaan syysprojektia 1.-2.lkan kanssa ja täti on niiiiiiiiin pahoillaan, kun tönkkö polvi mokoma estää yhteisen suunnitellun metsäretken. Mutta tohtorin kommentti oli tiukka, täti tallaa vähintään viikon tasamaata ja kinttu ehtinee toipua juuri sopivasti syysloman aloittavaan Orinoron rotkoreissupäivään. Mutta ensi torstaina mennään metsään ja saadaan siilitkin valmiiksi, ihan varmasti. Sitä paitsi, niin koululaiset kuin eskaritkin ovat tosi ymmärtäväisiä, onhan useammallakin omia kokemuksia vastaavista ”äksidenteistä”.
-Minulta meni solisluu poikki
-Minulta jäi jalka pyörän pinnojen väliin
-Minun serkulla oli kipsi kädessä
-Trampalla meni jalka tästä silleen (nilkan nyrjähdys)
Näistä kokemuksista saadaankin oiva aasinsilta siihen, kuinka tärkeä on muistaa turvallisuuus leikeissä ja puuhailuissa. Ettei vaan leikilläänkään töniessä ja tuuppiessa ketään satu.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana juustoinenkasvissosekeitto, grahamlihapiirakka, kurkku