Huh hei, Pertillä on jo monta yökylää takana, mutta onpa pöllö missä tahansa, niin aina tuntuu sattuvan ja tapahtuvan…nytkin yökyläpäiväkirjassa kerrottiin, kuinka sankarimme oli mm. ajellut leikkiautoilla hyppyreistä, syönyt banaanjugurttia, lennähtänyt hyllylle riiustelemaan tyttöpöllön kanssa ja lopulta tehnyt salapedin sanomalehtien väliin… Voi hyvät hyssykät sen kanssa. On teillä perheillä ihailtavaa sitoutumista tähän yökylävieraaseen. Ei voi Täti muuta kuin kiittää ja iloita.
Tänään jumppasalin puolestaan valtasivat hevoset, kun Taru oli koonnut eskareille loistavasti aihepiiriä hyödyntävän tehtäväradan. Oli ajolähtöä, esteitä, piehtarointia, pujottelua, uittamista, Vermon vauhtisuora…Tunti hujahtaa ja on aika kuulla asiantuntijoiden kommentit:
-Tää oli kivaa!!!
-Parasta!
-On ihan hiki päässä.
-Mikä oli mukavinta?
-Kaikki. Ja kun oli paljon juttuja.
-Kun sai juosta kovaa (*ainakin 7)
-Kuperkeikka
-Vene (Ikean kassilla soutelu)
Tyytyväinen on myös tunnin vetäjä itse. Ja ihan aiheesta! Juuri tätähän harjoittelujen ja työkokeluiden pitäisi sisällöltään olla: mahdollisuuksia suunnitella tuetusti, lupaa kokeilla ja toteuttaa sekä ennen kaikkea oikeutta saada palautetta ja havaintoja omasta osaamisesta. On kyllä iso ilo ja apu, että saimme Tarun kevääksi meille.
Ulkoilulla päädytään (pilke silmäkulmissa) melkoisessa kuravellikeittiössä pohtimaan kieliproplematiikkaa..
-Mikäs paikka tämä oikein on?
-Tämä on suklaatehdas.
–Hyvä. Kerrankin tarpeeksi iso sulkaaherkku minulle!
-Ei!!!! (hihitystä) Kun täällä tehdään suklaata.
-Mutta eikös tämä ollut sulkaatehdas?
-Joo. Mutta ei tätä voi syödä.
-Mitä? Nyt en ymmärrä. Jos on suklaamuna, se on suklaata ja syödään. Jos on sulkaalevy, se on suklaata jasyödään. Jos on suklaapupu, se on suklaata jasyödään. Jos on sulkaatehdas, se on suklaata jasyödään. Eikö?
-No höh, ei. Nyt sinä et tajua. Se on sellainen muuri.
-Niin. Tehdas niin kuin tekee sitä tuotetta ja vie sen kauppaan. Ja sitten se myydään.
Asia on harvinaisen selvä, joten kurankeitto jatkukoon rauhassa.
Iltapäivällä on vielä pyhäkoulu, joka käsitteli pääsiäisen tapahtumia. Aluksi Sari kysyy,kuinka moni eskareista on käynyt virpomassa ja lähes kaikki kädet nousevat. Sen sijaan syy miksi virvotaan on unohduksissa.. Sari lupaa, että se kyllä selviä tänään.
-Meillä oli eilenkin tästä pääsiäisestä, sellainen esitys
Eskarit eivät tosin ole ihan varmoja siitäkään, että mitä eilisen esityksessä oli pääsiäisestä, mutta jotain oli. Ainakin samat värit kankaissa. Mennään siis pääsiäisen tapahtumat vielä kerran palmusunnuntaista pääsiäispäivään asti ja saadaan pyhäkoulupassiin iloinen puputarra. Sarilla on varattuna myös tehtävämoniste, josta otetaankin valinnainen läksy: Saa joko värittää ja koristella ison pääsisäismunan tai laskea toisen puolen tiputehtävät.
-Saako tehdä molemmat?
-Eikä.
Kompromissin paikka, totta kai sai, jos intoa riittää.
Ja huomenna sitten taas lomalennetään, mutta tällä kertaa mennäänkin pohjoisen suuntaan. Saa siis nähdä jäätyvätkö tällä reissulla nenät,kielet vai sormet…
V&I Kirjoittelee Heidi