Kurjalan koulu on hoidellut vuoden alkajaisiksi jo kaksi hyvänkäytöksen askelta, positivisessa palautteessa ja kaveruudessa. Tänään oli aika ottaa vastaan kolmas haaste. 3-4 luokka oli valmistellut kaksi esitystä koskien ruokalakäyttäytymistä.
”Mites tässä ruokailu sujuu, tehkäähän havaintoja”, Eki-ope ohjeisti yleisöä, ennekuin päästi käytävässä odottavan poikajoukon estradille. Oh-hoh, johan oli menoa! Täytyy sanoa, että paremmin ei olisi voinut roolijako ja dramatisointi osua nappiin, niin paljon kommentteja sateli esityksen päätteeksi. Kuten:
-Ne töni ruokajonossa
-Ja etuili
-Se yksi otti mukin pinon välistä värin mukaan
-Niillä oli huput päässä pöydässä
-Ne piti ahmintakilpailua
-Se yksi vaihtoi paikkaa
-Se yksi kaatoi ruokaa toisen lautaselle
-Se istui tuolissa jalkojensa päällä
-Se heitteli toisiaan ruualla
-Se yksi söi toisen leivän
-Se sanoi, että ruoka on pahaa
-Ne palautti likaiset astiat puhtaiden sekaan
-Kukaan ei kiittänyt
Otetaanpa siis estradille vastapainoksi tyttöporukka. Nyt kuljetaan jonossa, tervehditään, välineet asettuvat tarjottimelle, ruokapöytään mennään kiirehtimättä, uuttakin ruokaa maistellaan, ojennetaan maitoa….ja lopuksi kiitetään kuuluvasti keittäjää. Yleisö killittää silmä kovana, että missä tulisi moka….Mutta ei niitä tule, pieniä teatteriteknisiä juttuja lukuun ottamatta.
”Siinä oli hyvä esimerkki, että miten meidän tulisi toimia. Nyt tulee haaste”, Eki sanoo ja heiluttelee lappupinoa. Ensiviikosta alkaen jokainen kerää päivittäin rasteja kolmesta asiasta ruokailussa: tervehtiminen, ruuan oikein annosteleminen ja kiittäminen. Tällä tärkeällä askeleella viivytään kokonaista kaksi kouluviikkoa eli yksi kumminkin puolin lomaa. Sitten kerätään laput ja katsotaan saalis. Ja tietysti arvotaan muutama onnekas voittajakin.
Eskareiden keskuudessa haaste otetaan mietteliäänä vastaan, mutta eniten mietityttäväksi taitaa kuitenkin nousta lopun pieni videopätkä, jossa kerrottiin afrikkalaisen pikkutytön elämästä köyhääkin köyhemmässä kodissa, jossa ruokaa on päivittäin tarjolla vain kerran, jos sitäkään. Ateria myös koostuu aina samasta: paksua maissipuuroa ja muikun kaltaisia pieniä suolakaloja. Työtä tytön piti silti jaksaa tehdä ja koulua käydä.
-Ne on ihan köyhiä
-Rutiköyhiä
-Ne kuolee, jos ei ole ruokaa. Ihminen kuolee silloin.
No, pamauksen jälkeen siirrytään ruokalaan, jossa tarjolla on lasten ikuista kestosuosikkia eli makaronilaatikkoa, jonka päälle saa vielä pureskeltavaksi päivittäiset kaksi ksylipastillia. Lautaset tyhjenevät joutuisasti ja reippaita kiitoksia alkaa kuulua palautuskärryltä päin, eivätkä äänetkään ruokalassa nouse meteliksi asti. Hyvä homma.
Kiitos siis Eki ja 3-4 lka, tämä haastehan me eskarissa otetaan vastaan vain voitettavaksi. Ja kiitos myös ihanille vanhempaintoimikunnassa, kun päätitte tarjota päivittäiset ksylipastillit koko kouluväelle.
Maanantain rastinmetsästykseen valmistautuen Heidi