Yleinen

Erilaisia iloja ja suuria kysymyksiä

10.11.2016, Heidi

-Mitä ihmettä!!!

Oh hoh, leikkihuoneen tunneliputkessa on tukos. Ja mitäs syyksi paljastuu…pulkkia, lumilapioita ja 11 liukuria. Ja viestinä: PP

-Pertti!

-Nyt on kaikille liukuri

-Ei kun enemmän. Entisiä on kolme.

-Montako sitten on?

-14. Riittää koululaisillekin.

-Pulkilla pitää vuorotella.

Onkohan apuope tilannut myös aamun sään, kun niin mukavasti lunta tupruttaa ulkopuuhia varten…

 

Ruokailussa eskarilaisia jännittää, että huomaavatkohan koululaiset ikkunalaudalle näytille laitetut hys hys-hommat. Ai että huomaavatko! Voi eskareiden iloa, kun koululaiset käyvät ihan läheltä ihastelemassa aikaansaannoksia. Ja hienoja ne ovatkin, mutta ei niistä sen enempää. Vielä.

 

Iltapäivällä vuorossa on tablettihommia ryhmätyönä. Mutta ensin tutkitaan cd-soitinta, joka sekin on kone, eikä siis elävä..

-Mihinkä tätä konetta käytetään?

Eskarit tietävät heti, että musiikinkuunteluun, uutisiin, radioon, satuihin…

-No, miksi se ei nyt sano mitään?

-Siihen pitää laittaa levy.

-Ahaa. No, nyt on levy. Ei kuulu mitään.

-Niin, mutta se  pitää laittaa päälle.

-Kenenkä päälle?

-Eikun siihen pitää laittaa virta. Sellainen punainen ympyrä, jossa on viiva.

Johan alkaa musiikkia kuulua. Samalla saadaan oivallus myös siitä, että kone ei osaa ajatella ilman ihmisen apua. Ollaan siis kartalla ja voidaan tutustua toiseenkin koneeseen, nimittäin hakukone googleen.

-Hei, mitäs sitten tarvitsee, jos haluaa lähettää postia kaverille?

-Pitää laittaa siihen päälle nimi ja osoite.

-Ja postimerkki.

Muodostetaan kaksi ryhmää, joista molemmat saavat tabletin. Sitten kirjoitetaan osoite kenttään ja painetaan “postimerkkiä” eli siirtymäpainiketta. Toinen ryhmä päätyy oikealle sivulle ja toinen jumittuu.

-Tarkistakaapa osoite

Sehän se, riville on luiskahtanut muutamakin ylimääräinen kirjain. Otetaan siis käyttöön “pyyhekumi” eli korjausnäppäin ja kohta on hakukone auki kaikilla.

-Mikähän on internet?

-Se on sellainen missä on pelejä.

-Ja voi pelata.

-Oikeesti se on netti.

Tuumataan, että internet on kuin valtava kirjasto täynnä kaiken maailman tietoa. Naputellaan siis hakusanaksi PÖLLÖ ja kuinkas käykään… kuvahaulla löydetään mm. surullinen pöllö ja pöllö, joka istuu koiran pään päällä. Sitten ryhmissä valitaan omat sanat, joilla haetaan. Tässä meinaakin tulla haastetta, kun kaikkia kiinnostaa ihan erijutut. Lopulta kuitenkin haut saadaan päätettyä ja näytölle pompsahtavat luisteleva Uppo nalle ja herkullinen pitsa. Siinä sitä onkin saavutusta ensimmäiseksi “tietokonetunniksi”.

 

Tabletit saavat kuitenkin jäädä käyttöön, sillä täti on ladannut niihin uuden sovelluksen, jota pelataan yhdessä kaverin kanssa. Kyseessä on Pikkukakkosen “Möllit”-peli, jossa hassut örriäiset pääsevät seikkailussa eteenpäin vain toisiaan auttamalla. Mikä taas vaatii eskareilta yhdessä tuumailua ja suunnittelua..Sovellus on maksuton ja löytyy play-kaupasta, suosittelen!

 

-Ope. Taksissa oli taas pahoja juttuja.

Käy ilmi, että Amerikan presidentinvaalien mainingeissa koululaiset ovat jutustelleet taksissa kolmannesta maailmansodasta ja kellariin piiloutumispuheillaan säikäyttänyt pienen matkakumppanin. Otetaan siis läsnäolijoiden kanssa esiin maapallo ja tehdään pienesti tutkimusta…

-Se setä, josta koululaiset ovat puhuneet on

-Se on nimeltään Tramp, mun äiti ei tykkää siitä yhtään

-Juuri hän. No, hän on presidenttinä täällä kaukana meren takana asti.

-Ja tässä on Suomi.

-Ja meidän presidentti on Sauli Niinistö.

-Niin on.

Tuumaillaan tuokio ja todetaan, ettei kenelläkään ole syytä pelätä sotaa, eikä yhtään mitään muutakaan. Ja samalla täti miettii ja toivoo hiljaa mielessään, että kunpa maailma ei syöksyisi kaikkine suruineen eskari-ikäisen iholle asti. Voin nimittäin vuosikymmenienkin jälkeen palata hetken, jolloin seisoin keskellä kotimme olohuoneen mattoa ja kuulin uutisista Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta. “Liikkeellä on laskeuma” uutistenlukija sanoi ja näytti haudanvakavalta. Laskeuma,11-vuotiaalle se oli jotakin käsittämättömän pelottavaa.

 

Vielä kotiinlähdönkynnykselle eteisessä päädytään miettimään syvällisiä, kun eskareiden kesken lähtee puheeksi uskominen Jumalaan.

-Ope. Onhan Jeesus olemassa ja taivaassa?

-Minulle on. Ja minun perheelleni. Mutta tämä asia on sellainen, josta teidän oman perheen elämässä äidit ja isät tietävät parhaiten. 

-Niin tietää.

-Meillä ainakin on. Olemassa.

 

Eskarilaisten maailman kerroksia  tuumaillen  Heidi

 

 

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *