Kirjastoautossa on hipihiljaista. Pekka on paikoillaan lainaustiskillä, rekvisiitat asetettu kohdilleen ja kameramies valmiudessa. Ja sitten mennään. Pekka selviää repliikistään tyylikkäästi rutiinilla ja saa siitä tietysti raikuvat aplodit. Tästä se lähtee nyt syntymään, Kurjalan eskareiden oma opetusvideokirja. Eikä se olekaan ihan mikään läpihuutojuttu, sillä Pekka sanoo: ”Minä en ole ikinä kuullut, että lapset tekisivät tällaista. Minä annan siitä kk-merkin.”
”Voi jehna”, toteaisi Syyläricityn Martti. Sehän tarkoittaa, että eskareiden seuraava mukavuustunti lähestyy huimaavaa vauhtia. Nimittäin. Eilisen upean kaupunkisiivouksen ja lelulajittelun tuloksena eskarit ovat saaneet kk-merkin myös veo Minnalta. Hyvän ja reilun käytöksen, sen te niin osaatte!
Päivän hommana mutustellaan vieraita kirjaimia ja läksyjäkin napsahtaa. Mutta mietteet ovat kyllä jo aika kovasti huomisen mukavuustunnissa eli ”HH=HuiskisHaiskis”-päivässä. Ja tavaraa tuntuu eskarille olevan tulossa niin paljon, että pitääköhän ihan peräkärry tilata…
-Eikä ope ole ope. Kukaan ei ole.
-Minä voin olla!
-Entäs jos on niin huiskishaiskis, ettei tule ollenkaan
-Minä pakkaan jo tänään kaikki, ettei mikään unohdu
Iltapäivällä piti sitten olla puukäsityötä, mutta…Koulunpihaan kurvaa poliisiauto ja ilmapiiri sähköistyy. Onko jotain sattunut… Ei sentään, sieltähän saapuu vierailulle Kurjalan koulupoliisi Toni Reinikainen. Kipaistaan siis äkkiä eskarille riisumaan kuravaatteet ja ehditään mainiosti mukaan. Ensin testataan yleisön huomiokykyä reippaalla tervehdyksellä ja sitten vanhempikonstaapeli Reinikainen tiedustelee: ”Mistäs te tiesitte, että minä olen poliisi?” Heti ponnahtaa käsiä ylös.
-Sinulla on nuo vaatteet
-Sinulla on merkit
-Autosta
-Se lukee tuossa
Totta, suomeksi ja ruotsiksi. Ja samaan syssyyn katsastetaan myös virkamerkki, joka poliisin pitää aina pyydettäessä näyttää. Myös siviilipukuisten salapoliisien. Sillä poliisi on aina töissä 24/7 ja ympäri vuoden. Mitä?? Seuraavaksi vierailija haluaa selvittää, että mitkäs ovat poliisin tehtävät…
-Ottaa rosvoja kiinni
-Auttaa ihmisiä
-Antaa sakkoja
Aivan. ”Ja minun tärkein työkaluni on….haluatteko nähdä?” Toni kysyy ja ilmapiiri sähköistyy jälleen, katseiden kiinnittyessä tiiviisti vierailijan asekotelolle laskemaan käteen….ja…. esille nousee…mustekynä. Vapautunut nauru pyrskähtää. Niin se on, että kynällä ja paperilla poliisi tekee eniten työtä, eikä suinkaan pyssyllä, vaikka Tonin asiaa havainnollistava sormipyssyagentismi aika vakuuttava onkin. ”Minä olen ampunut 15 vuoden aikana tositilanteessa nolla kertaa” Toni toteaa ja kertoo, että jopa aseen esille ottaminen kotelosta vaatii tositilanteen. Ellei poliisi sitten ole ampumaharjoituksissa tai -radalla. No, käsirautoja Tonikin on joutunut laittamaan ja pamppuakin melkein käyttänyt kerran, mutta kyllä yleisölle tulee varsin nopeasti selväksi, ettei poliisin tehtävä ole harjoittaa millään tavalla väkivaltaa, vaan voimakeinoja käytetään vain pakkotilanteessa.
Hyvä. Nyt on perusasiat poliisinammatista avattu, joten voidaan siirtyä miettimään asiakaskuntaa. Yleisön hämmästys on aika suuri, kun käy ilmi, että Tonin nuorin asiakas on ollut 8v. tyttö, joka varasti kaupasta repullisen suklaata. Yhtä kummalliselta tuntuu 16v. pahoinpitelijä tai 60 000e korvausvastuu kaveriporukan tyhmyyksissään aiheuttamasta palosta… Mutta aina ei tarvitse mennä edes niin suuriin tekoihin. Toni kertoo itsekin käyneensä pientä kyläkoulua, jonka varastorakennuksen takana asioita selviteltiin voimakeinoin. ”Minä en ollut siinä ikinä mukana. Mites täällä teillä?”. Siinä se nyt tulee ja poliisin suusta: Kiusaaminen. Luokassa on hiljaista ja katseet kulkevat riveissä. Vakava on asia. Ja siitä päästäänkin kännyköihin…”Kuinkas moni on pelannut GTA:ta?” poliisi kysyy ja paljon käsiä nousee. ”Mikäs sen ikäraja on?” Sekin tiedetään, 18v. Toni jatkaa kysymyksiä instagramista, snapchutista, whatsupista, fasesta…aina nousee käsiä, vaikka ikärajat tiedetään… Ei siis taatusti ole turhaa muistuttaa, että nettiin laitetut asiat ovat ja pysyvät siellä ikuisesti, minkä vuoksi niin ikärajat kuin harkintakykykin ovat aiheellisia ja tarpeen.
Tunti on lopuillaan, mutta vielä ennen omia kysymyksiä on yksi tosi tärkeä juttu käsiteltävänä: ”Kukas käyttää pyöräilykypärää?” Eturivin pienet oppilaat ovat käsineen hyvin edustettuna, mutta takarivin isot jumiutuvat. Toni arvaa syyn: ”Se on noloo. Menee tukka lyttyyn…”. Viisas poliisi ei ala saarnata, vaan kertoo oman tapaturmansa, jossa kypärä pelasti tämän hengen. Ja heittää kehiin kunnon haasteen: ”Jos näette minut joskus pyöräilemässä paljain päin, lupaan tarjota pitsan.”
Lämmin kiitos ylikonstaapeli Reinikainen, oli varsin antoisaa kuulla niin virkavaltaa, kuin piipaapillejä tänään. Ja mitäpäs jäi käynnistä mieleen eskareille…
-Se pyöräkolari
-Sillä oli se pyssy, mutta ei voinut ottaa
-Sillä oli se ilme. (iloinen hymy) Se nolo. Kun isot sanoo, että noloa.
-Se tyttö, joka varasti ne suklaat
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana kinkkukiusaus, punajuuri/omenasalaatti, ruisleipä