Syyskuu on jo lopuillaan, mutta ainakin yhtä asiaa meidän pitää vielä makustella kuukauden luontoteemaan liittyen.
-Mitä teistä tarkoittaa elollinen?
Hiiskumaton pohdiskeleva hiljaisuus.
-Tai mistä tietää, että joku on elävä?
Hiljaisuus, sitten…
-Kun joku liikkuu, niin se elää.
-Tai näkee silmillä.
Tästäpä siis eteenpäin. Pohditaan syntymää, tutkitaan hengittämistä, mietitään kasvien taitoa syödä juurilla, arvioidaan omaa kasvamista, kokeillaan tuntoaistia ja jutellaan vielä lisääntyminen, liikkuminen ja kuolemakin.
-Meidän kissa kuoli. Se jäi auton alle. Se oli pentu.
-Minulta on kuollut mummo. Ja ukki. Ja kissa.
-Minä näin eilen kuolleen supikoiran. Se oli tiellä.
-Kuopiossa oli joku lapsi kuollut, kun se jäi auton alle. Äiti kertoi.
-Niin ja yksi mieskin oli silleen, kun oli laukun kanssa juossut auton eteen.
Aika monta kokemusta ja näkökulmaa jaetaan tästäkin haastavasta aiheesta, tunnelman pysyessä kaiken aikaa positiivisen puolella.
Iltapäivällä kylään tulevat koulukummit ja vuorossa on hiilipiirustustyö, jossa aiheena on kullekin parilla aiemmin arvottu oma eläin, josta kummi myös kertoo tärkeitä asioita eskarilleen. Itse piirustus tehdään luolamaalausten tapaan ”seinälle” piirtäen.
-Mikä eläin teillä on?
-Kärppä
-Meillä on karhu
-Mikä eläin tuo on?
-Huuhkaja. Se on lintu.
Ylpeyden niin omasta työstä, kuin uudesta tietotaidosta voi ihan kuulla eskareiden äänestä. Loput tunnista pyhitetään ”omille hommille” eli kummin ja eskarin keskinäiselle puuhastelulle. Osa pelaa, osa piirtää, jotkut vain hengailevat, mutta kiire ei tunnu olevan kenelläkään. Mihinkäpä sitä, hyvästä seurasta.
Päivän päätteeksi luetaan vielä OnniOpus, mutta tällä kertaa lukupaikka onkin ulkona hiekkalaatikolla. Huh hei, siinä kysytään jo eskareilta malttia, kun koulutakit kurvaavat pihaan etuajassa, Anu ajaa leikkurilla ruohoa, koululaisista kipaisee vessaan…mutta tarina on jännittävä ja niin vain saadaan juttu luettua kannesta kanteen. Tässä taidossa me ollaan kuulkaa kehitytty. Selvästi!
V & I Heidi