-Minä en olisi halunnut tulla tänään eskariin
-Apua. Miksi?
-No kun on ne enkun vaikeet läksyt
Ahaa! Silmissä paistaa sellainen pilke, että lienee järkevintä hoitaa asia heti aamun alkun. Katsotaan siis yhdessä tonttuaineinen moniste, josta saa valita haluamansa puolen.
-Saako tehdä molemmat?
Tietysti saa. Ja apua saa kysyä myös.
-Mun veli ei uskonut, että me saadaan enkunläksyjä
-Meidän iskä sanoi, että kylläpäs alkaa kielet aikaisin
-Minkäs takia tämä tehtävä oli?
-Kun me haluttiin! (hilpeä huudahdus)
Iloisesti pomppien viedään läksyt reppuun ja ehditään vielä pienet omat hommat, ennen aamun yhteiskonserttia koululla. Aika moni kuukuu luettelevan numeroita yhdestä kymppiin englanniksi ja värejäkin osataan…
Kieliin liittyi myös aamupäivän lastenkonsertti, jonka koko koululle tarjosi Leppävirran seurakunta, reformaation eli uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlan kunniaksi, eikä aihetta olisi voinut paramman esiintyjän käsiin antaa. Lauluja-lauluntekijä Jukka Salminen tempaisee yleisön mukaan tarinasafarilleen heti ensi tahdeilla, eikä tarinoiden, laulun ja mielenkiintoista esineistöä hyödyntävässä kokonaisuudessa ote heltiä hetkeksikään. Luontevasti käväistään mummolan pihakeinussa, tytteren päiväkodissa, Afrikkalaisessa kuurojen koulussa, Etelä-Amerikan katulapsityössä… Oikeastaan voisi sanoa, että vahvasti viittomia,kaikulaulua ja toistoja hyödyntävä rytmi piirtyy kuulijaan, kuin yksi aamun useintoistuvista viittomista= sormet vipattavat ilmassa vastakkain rinnan korkeudella=iloinen. Kiitos siis Jukka, olet kyllä hilpeä valonkantaja! Ja kiitos seurakunnan ihanat, kun aina jaksatte muistaa ja ilahduttaa meitä. Mutta mitäs konsertista tuumasivat eskarit…
-Minä en ensin halunnut mennä, kun minun kaveri sanoi, että se konsertti on kamalan pitkä ja siellä pitää vaan kuunnella. Mutta tämä oli kiva. Eikä ollut pitkä.
-Ok. Mikä siinä oli sinusta kivaa?
-Kun se mies lauloi.
-Niin minustakin. Sillä oli kiva ääni.
-Minusta oli kivaa se (kädet tekevät sinä ja minä viittoman)
-Se soitti tosi nopeasti
Iltapäivällä aloitimme myös valmistautumisen ensiviikon elokuvareissuun katsomalla trailerin ”Metsäntarina” elokuvasta. Voi että, miten luontokuvat herkistävät pieniä ipanoita. Ja reissukin tuntuu aika jännältä, esimerkiksi seinänkokoinen valkokangas.
-Pelottaakos teitä ketään pimeä?
-Ei(*kaikki)
-Ei ainakaan sisällä. Mutta ulkona joskus.
Aivan, hienosti mietitty. Eli ehkä meidän kannattaa kurkistaa varoilta pimeänlaatikkoon ennen keskiviikoa…
Valolla ja ilolla kirjoittelee Heidi
Ruokana broilerpihvi, muussi, carrykastike ja vihersalaatti