Yleinen

Nyt sitä mennään!

15.08.2016, Heidi

Sumuinen aamu leijuu raukeana sänkipeltojen yllä ja kylänraitti kiiltelee tummaa. Ainoasta elonmerkeistä vastaa kesäpulska varis, joka laiskasti lehahtaa lentoon sähkölangalta…Jokseenkin tuollaisessa tilassa sieluni lepäili aamulla maalaismaisemassa, kun palailin kohti Kurkon eskaria. On se vaan teillä ihmisillä melkoinen tämä kotiseutu, on se.

 

Ja sitten arkeen. Kello tavoittaa yhdeksän ja pian alkaa reippaita eskareita purkautua ulos takseista. Kiitokset vielä kuskille ja reput keikkuen yli pihan. Kovin on aluksi eteisessä hiljaista juttupuoli, mutta vähitellen alkavat olotilat rentoutua: käynnistyvät leikit ja pelit sekä muut puuhat, jokaiselle löytyy mieluista omaa hommaa.

-Kuunnelkaapa. Aamulla, kun tulet eskariin, olisi kaksi tärkeää hoidettavaa juttua: pese kädet ja kirjoita oma nimi tauluun.

Näin helpot hommathan hoituvat suit sait, eikä hankaluuksia tuota myöskään ensimmäisen eskaripäivän tehtävä: piirrä paperin ylimpään laatikkoon ihan mitä haluat. Ja repusta saa tietysti ottaa esiin oman penaalin tykötarpeineen. Syntyy ninjoja, heppoja, ihmisiä, perhosia, intiaaneja, turtleksia, ikkunoita, prinsessoja kerrosvuoteineen….Keksiipä joku jo mitä aikoo jatkopiirtää seuraavaan lokakuun laatikkoon, sillä hommassa on kyse koko eskarivuoden kestävästä hankkeesta, jossa lapsi itse pääsee havainnoimaan omien hienomotoristen taivojensa kehittymistä.

Sitten onkin aika lähteä ruokalaan. Hilpeää, kuinka se joka vuosi tässä kohtaa iskee: laumassa toimimisen haaste. Kun pitää maltaa, jaksaa, jonottaa, odottaa…Ja maistelenko ja tykkäänkö, entäs mihin vien astiat…Kunnialla selvitään, ohrapuurosta ksyli-pastilliin asti, kouluväen kultaakin kalliimman avustuksen ja maltin turvin. Lämmin kiitos siis koulun aikuiset ja koululaiset! Tästä se alkaa vähitellen suttaantua.

Ruokailun jälkeen on aika ottaa haltuun koulunpiha, jossa aamunharmaus on vaihtunut auringonpaisteeksi. Keinunta, kiipeily, karuselli, hämppis, hiekkalaatikko,palloilut…hommia jokaiselle ja joka lähtöön. Tunti kuluu nopeasti ja pian on aika rientää sisälle päivän lukuhetken pariin. Sillä kuten Riikka ja Hilkka opettajien kanssa on tuumailtu, kuuntelemisentaito on koulussa tosi tärkeä juttu, joten aloitetaan me sitten sen harjoittelu eskarissa heti, pieninä mukavina annoksina. Kirja on nimeltään Piilomaan pikkuaasi ja siinä ilkeyksiään juonii ja järjestää Mukkelin Muuli.

-Tää on ihan vähän kuin agenttitarina

Aika hieno havainto, toden totta.

 

Sitten vielä viimeiset omat hommat ja päivä on täysi. Reput siis matkaan ja koulutakseihin.

-Nähdään huomenna!!!!

Ope hihkuu vielä perään ja vilkuttaa. Sanokaa mun sanoneen, tästä tulee hypervuosi!

Valolla ja Ilolla Heidi

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *