-Uskollinen lukijani kelto Minna Hiltunen vinkkasi tänään, että blogista puuttuu yksi päivä. Täti tietysti heti siihen väittämään, että ei kyllä puutu. Mutta…siellä se oli suodatettuna, tämä viime ti juttu. Tulee siis viiveellä, mutta TÄRKEÄ on asia!-
Minusta tuntuu, että alan pian puhua ”KurKon”-esikoulusta, niin majesteetillisen hienosti Kurjalan ja Konnuslahden koulujen yhteistyö toimii. Tänäänkin Konnuslahden koululla kirmailivat sopuisasti kahden koulun kaikki mukulat eli reilut 80 lasta ja mieluisaa puuhailtavaa piisasi jokaiselle. Minkä puolestaan mahdollisiti se, että jokainen aikuinen oli laittanut peliin omaa eritysosaamistaan: askartelua, musiikkia, puutyötä, urheilua, yleishyödyllistä hassutusta… Minkä lisäksi kätevien emäntien hienosti hoitelema ruokahuolto täytti mahat ja koulukuljetusten logistinen toteutus takasi jouheat siirtymät. Tätä kaikkea se vaatii, yhdessä koetun ilon luominen. Hyvä me!
Päivä aloitettiin kulttuurilla, kun Soisalo opiston lasten teatteriryhmä esitti meille talven mittaan työstämänsä version Aleksis kiven Seitsemästä veljeksestä. Eikä näytelmää esitettykään ihan missä tahansa permannolla, vaan kulttuurihistoriallisestikin arvokkaan Konnuslahden maamiesseurantalon lavalla. Tuo puite, yhditettynä vanhaa kultaavaan lavastukseen ja ajanhenkeen parsittuun puvustukseen, suorastaan pakotti katsojan aistimaan: Ollaan tultu menneisiin päiviin.
Tulemista ja menemistä piisasi myös itse näytelmässä, kun ei Aapinen taitu millään veljeksille opiksi, ei sitten hyvällä , eikä lukkarin pahalla. Pakoonkin saavat veljekset pinkaista tuon tuosta, kun kintereillä on milloin vitsa, milloin härkälauma. Ja äitee on äkeenä aina ja alti.
”Tähtiä kuin Otavassa, poikia on Jukolassa…” laulavat nuoret näyttelijälupaukset ulos väkevää uhoaan ja tätiä eturivissä ihan kylmää. Ja yhtä louhean luontevasti helähtävät ilmoille esityksen kaikki muutkin laulut. Ei voi kuin ihailla! Iso kiitos siis koko teatteriryhmälle aikuisineen hienosta teatterielämyksestä ja lisää teatterikärpäsen surinaa kovantaakse.
Teatterin jälkeen palailtiin koululle ja vuorossa olivat ruokailu sekä omat puuhat. Jokainen halukas pääsi tekemän pajupillin, koriselemaan talvella aloitettua PUU-yhteisöteosta, pelaamaan frisbeegolfia ja salkotennistä, hyppimään narua ja temppuilemaan, musisoimaan keväisiä lauluja, mittauttamaan tutkalla potkuaan ja lämyään, puhaltamaan jättisaippuakuplia…
Aivan liian pian kello on jo yksi ja aika valmistautua kotiinlähtöön, mikä tehdäänkin tällä kertaa Hilkka-open keväthuudatuksin muodossa. Eiköhän koko KurKon alue tiedä nyt, että kesä on tullut.
Valolla ja Ilolla fiilistelee Heidi