Yleinen

1. mukavuustunti

03.10.2017, Heidi

-Tänään on mukavuustunti

Ulko-ovi on tuskin ehtinyt raottua, kun jännittynyt joukko jo pohtii, että mitähän se on. Varsinkin, kun toimistoon ei saa edes kurkistaa…No, odotellaan ensin eskarikaverit paikalle ja annetaan vielä koko ryhmälle muistinvirkistyspalaute kaikesta siitä hyvästä, mistä 12 mukavuustuntimerkkiä ovat kertyneet.

-Ja siksipä olen tänään uskaltanut tuoda teille vieraksi kaksi minulle tosi rakasta otusta

-Mä tiedän! Kilpikonnat.

-Minä olen nähnyt ne.

-Ai elävät?

Eläviähän ne. Pollu 7v. ja Wikkan 15v. Jännitys ihan sirisee ja purkautuu ilmoille ilonkiljahduksina,mutta kilpikonnat rauhoittavat porukan pian ja siinä sitten istuskelemme, seurailemme ja syötämme niitä ihan rauhassa. Pohdimme munahampaat, äänettömyyden, kynnenleikkuut, horroksen jääkaapissa, karkkipäivän…Kunhan ihmettemme noita dinojen ajoista asti eläneitä otuksia.  Ja varmaan miljoonannen kerran tädin on todettava, että jos tarttuu ihmiseen kiire, niin tarttuu se konnien hidas hyvänolon flowkin.

 

-Ope.Se kakkasi!

Hih, enkös minä varoittanut. Konnat ovat ahmineet niiiiiiiin paljon romaine-salaattia ja kurkkua, että pakkohan jotain on uloskin päästää. Täti siivoaa siis jäljet ja tuumaillaan samalla, että luonnollinen juttuhan se on, pissi ja kakka. Että johan me ihmisetkin haljettaisiin, jos ei syödystä mitään koskaan ulos tulisi.

-Kissankakka haisee ihan HIRVEÄLLE

Ok. Kaikenmoisia kokemuksia aiheesta on monellakin, mutta aika pian kakkajutut on käsitelty ja sitä myöten se. Paitsi että, nythän meillä on jo kokemustietoa sitä hetkeä varten, kun keväällä tutkimme ihmisen elimistöä ja toimintoja. Ja saamme kylään vaippapöksyiden taaperovieraan. Tai vierailemme kenties maatilalla, jossa voi myöskin hiukan lanta tuoksahtaa…

 

Kilpikonnainen mukavuuspäivä vieraineen, askarteluineen ja hippaleikkeineen on lopuillaan.

-Mitäs tykkäsitte ensimmäisestä mukavuustunnista?

-Oli kivaa!

-Oli mukavaa.

-Ihan joo…mutta voitaisiinko seuraavan kerran paistaa lettuja?

-Sopii minulle. Kerätään vaan merkit ja tuumataan sitten yhdesä uusi tunti.

-Voiko tästäkin päivästä saada kk-merkin?

-Jaa. Tämä on tälläinen palkintopäivä..

-Ei minusta. Mutta huomenna voi. Vaikka kolme!

-Montakohan voisi saada yhtenä päivänä?

-Sata!

 

Siinäpä vasta tavoitetta, heh heh. Positiivinen palaute, siinä piilee sitten mahtava voima. Kuten joku viisas todennnut: ”Tekemään voi pakottaa, mutta oppimiseen tarvitaan haluamista”.

 

Isosti iloiten  Heidi

 

 

 


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *