Kaikki ovat varmaan joskus leikkineet Kim-leikkiä, jossa pitää painaa muistiin asioita ja sulkea sitten silmät ja kun ne taas avataan, jotain on kadonnut. Me leikimme tätä tänään Y-kirjaimen kunniaksi y-alkuisilla kuvilla: yö, ympyrä, Ylöjärvi, yökkönen, yskänlääke, ystävänpäiväkortti, yhdeksän, yksi ja yöpaita. Leikki sujui ripeästi, sillä eskareista on hyvä muisti, osalla aivan ilmiömäinen. Myös itse y-kirjaimet onnistuvat mukavasti.
-Hei. Onko sinun kynäkäsi harjaantunut jo noin taitavaksi. Vau.
Hommien lopuksi laitetaan vielä Y matkustajaksi aakkosjunan 13 vaunuun, hyvin on edetty siis silläkin saralla.
Ennen ruokailua oli sitten ulkoilua, jonka päätteeksi täti julisti yksipuolisella tuomiolla ”tuuppimattomuus”-viikot. Osalla eskareista on nimittäin ollut tapana yhteisillä välitunneilla remuta koululaisten kanssa, mutta nyt tuo telmiminen on alkanut mennä turhan rajuksi ja vaaralliseksi. Hiihtolomaan asti siis menemme ihan muilla pihapuuhilla ja sitten katsotaan tilannetta uudestaan. Olen tämän tiedon kertonut koulun aikuisille ja tulen myös puhumaan siitä koko koululle ensiviikon aamunavauksessa. Luotan, että te perheet ymmärrätte perusteeni päätökselle, vaikka se saattaa eskaria hiukan kirpaistakin.
Ruokailulta saatiin sitten hakea jumppasalista omat ystävänpäiväsydämet ja niihinhän on kirjoitettu kaikille paljon positiivisia terveisiä, suomeksi ja englanniksikin. Ja jokainen sydänhän luetaan ääneen, totta kai.
-Mitäs se tuntuu saada tällainen?
-Kivalta
-Ja hyvältä
-Osaatteko kertoa miksi?
-Kun saa kuulla hyviä asioita
-Saa postia
-Tässä on tarra
Ilmeet ovat onnelliset ja varsinkin HT-merkkejä lasketaan moneen kertaan. Mutta yksi sivujuonne tädin pitää vielä kirjoittaa, nimittäin ryhmän reaktio, kun yhdessä korissa lukee söpö. Sana saa ryhmän silminnähden vaivaantumaan, eikä auta yhtään, vaikka täti kuinka selittää, että kirjoittaja on varmaan tarkoittanut ”mukavaa ja kivaa eskaria”. Ei tule kauppoja, ei sitten millään. Söpö ei vain selvästi ole hyvä adjektiivi, olkoon kirjoittajan tarkoitus ollut mikä tahansa. Mielenkiintoista…
Sitten olikin jo aika siirtyä suunnittelemaan omaa puukäsityöprojektia. Monella oli jo ajatus valmiina, joten kynät käyvät sauhuamaan heti, osan taas hiukan pinnistellessä… ja mitäs me sitten aletaankaan väsäämään: sateenkaarimaankissoja ja muita katteja, höyryveturia, merirosolaivoja, nukkuvaa prinsessaa, koiraa nimeltä Jatsi, prinsessaa laivassaan sekä temppuhornettia. Valmiina on ajatusta puuosista ja kangaspurjeista, metallitykeistä ja paripyöristä…
-Mennäänkö me nyt heti puutöihin?
-Minun pitää kyllä nyt vähän tutkia ensin näitä suunnitelmia ja valmistella. Mutta viimeistään ensi viikolla voidaan aloittaa.
-Saako sen valmiiksi yhdellä kerralla?
-Ei taida saada…
-Ei se haittaa.Sitten kun sun prinsessa on valmis, niin me voidaan leikkiä, että… (leikkisuunnitelmia alkaa syntyä kuin itsestään)
-Tuu kattomaan. Mä teen tälläisen hornetin.
-Hieno.
-Tämän laivan pitäisi kellua
-Ahaa. Mitenkähän me se tehtäisiin…pitäisikö siinä olla styroksipohja vai…Sopiiko, että minä vähän mietin tätä?
-Joo. Se voisi olla silleen kaareva…
Tekemiseninto ihan sirisee ilmassa. Pois alta siis menneidenpäivien puuhevoset, tästä se taas lähtee…
V&I lautavarastosta Heidi