On mukavaa saada vieraita ja päästä kokemaan jotain uutta. Tänään lastenkulttuurikeskus Verson Anna tuli eskarille ja veti jumppasalissa musiikkiliikuntaseikkailun. Aluksi hänen tosin piti luoda puitteet…”Hei. Mitä teille tulee mieleen vedenalaisesta maailmasta?” Eskareilla on heti kerrottavaa; kaloja, merirosvolaivoja, hylkyjä, aarrearkkuja, luolia…Ja kun siihen lisätään vielä salinseinustalle ilmestynyt salaperäinen salkku pulloposteineen, on tarina valmis alkamaan…Seuraavan tunnin ajan eskarit ovat mustekaloja, meritähtiä, rapuja, haita…Kaikilla on kivaa, vain ja ainoastaan kivaa.
-Mutta et sinä ole vieläkään kertonut, mitä siinä aarrearkussa on.
Aivan. Eihän tuntia mitenkään voi lopettaa, ennen kuin on selvinnyt, että mitä rekvisiittarasian sisällä oikein on. Anna on konkari, eikä häkelly moisesta, vaan kokoaa aiheenympärille vielä mukavan loppurentoutuksen. Ja lupautuupa vielä äänestämään omaa suosikkiaan mystisenmetsän teoksista, varpaanjuuriaan myöden kun lapsilähtöinen on. Kiitos taas siis sinä ihana iloinen ja koko Verson organisaatio, lastenkulttuurista itää suomalaisen ilmaisun siemen.
Ruokailun jälkeen otetaan lauluharjoitus koulukummine kanssa ja ”Metsähiiren pelotuslaulu” nostaa tädiltä ihokarvat pystyyn. Hyytää iloisen mukavalla tavalla . Ja vielä iloisemmaksi tilanteen tekee koululaisilta pompsahtava idea: ”Voisiko tähän lisätä soittimia lisäjännityksen luomiseksi?” Nerokasta. Miten tuo ei tullut itselle mieleenkään. Sovitaan, että kummit hiukan sovittelevat biisiä marja-open kanssa.
Iltapäivään mahtuu paljon omia hommia, mutta otetaan siihen mukaan yksi lokakuun liikenneteemaan liittyvä laulu:”Metrolla mummolaan”. Tässä se on sitten tarttuvan hilpeä rallatus, varsinkin kun siihen liittää laululeikin. Epäilenpä jopa, että kuulette siitä vielä katkelman tai kaksi…heh heh.
-Huomenna mennään siten metsäretkelle.
-Eli kumpparit matkaan.
Juurikin näin.
V&I Heidi