Palasimme tänään vielä kerran ihmisen tutkailussa ”mistä vauvat tulevat”-aiheeseen, koskapa asia oli vielä hiukan jäänyt mietityttämään. Otimme homman tueksi kirjastoautosta lainatun kirjan ”Kuinka minä sain alkuni” ja katsastelimme asiat ihan rauhassa selväksi. Tytöt ja pojat, miehet ja naiset. Tuumattiin yhdessä myös se, että erilaiset palaset sopivia toisiinsa vasta sitten aikuisena, joten niistä ei tarvitse murehtia sen enempää.
-Olisiko tästä vielä jotain kysyttävää?
Ei ole, joten siirrymme kirjassa esitettyihin isi-ja äitisiemeniin. Eskareista on hurjaa ja hassua, että kaikissa meissä on murunen isää ja äitiä.Pian alkaa muodostua hienoja ajatuksia ja kysymyksiä mm.
-Onko sinussakin ope?
-Onko siinä siemenessä tyttö vai poika?
-Meillä on ollut jo monta vauvaa. Tyttöjä ja poikia.
Jutellaan ja tuumaillaan siis sisarukset, kuinka heissä on samat muruset, mutta lopputulos ihan erilainen.
-Minulla on kyllä samanlainen ääni kuin siskolla. Mutta muuten erilainen.
Myös kanit ja kissat mietitään.
-Onko kissanpennussakin äiti-ja isimuru?
-Kissat on ihan märkiä, kun ne syntyy
-On vauvatkin
Lopuksi vielä otetaan pieni vilkaisu seuraavaan tutkimusaiheeseen eli ihmisen luurankoon sekä aloitellaan omakuvapatsasta. Siinä sitä sitten olikin ihmistelyä yhdeksi aamupäiväksi.
Iltapäivällä musisoimme kolmen variksen tahtiin. Aidalle lennähtää kolme varista kerrallaan pahvisissa irtonokissaan ja laulun edetessä nämä yksitellen poimivat kortin pakasta ja kertovat, mitä näkivät lentomatkallaan. Mistä mietitään taas aihe uuteen lauluun… Musisoinnin päätteeksi leikitään vielä leikki ”Lentää lentää lehmä lentää”, jossa käsiä pitää heiluttaa siipinä sivulla aina, kun leikinjohtaja mainitsee jonkin lentävän eläimen. Lentämättömän kohdalla ei taas tietenkään saa heiluttaa. Voi räpse ja räpytys, kuinka tämä yksinkertaistakin yksinkertaisempi leikki voi aina tempaista kaikki mukaansa!
Valolla ja Ilolla Heidi