-Tuo olen minä
Eskarit ovat silminnähden ihastuneita vertaillessaan toistensa vauvakuvia seinällä ja on selvästi hauskaa yrittää tunnistaa kaveria. Huimaa, kuinka palon kaikki ovat ehtineet kasvaa kuudessa vuodessa!
Ovella kopisee ja koulukummi Aapo tulee hakemaan meitä Riikka-open ”hys hys synttäriyllätykseen”, mutta ehtii toki siinä sivussa tunnistaa vauvakuviakin. Eskareiden riemuksi aika monta osuu nappiin.
Pistäydytään siis yllättämässä Riikka-ope koko koulun voimin ja palataan sitten vauvailemaan.
-Minäpäs tuonkin oman vauvakuvani maanantaina.
-Eikä!
-Joo, o. Minäkin olen ollut vauva hämpykkä ja syntynyt minun äidin massusta.
-Ei kun sinä olet syntynyt tuolleen isona. Jättiläisestä. (*hihitystä)
-Jos minä olisin voinut tuoda kuvan mun veljestä, niin se vasta ois tosi tosi pieni. Kun se oli keskonen ja syntyi liian aikaisin.
Katsellaan vielä hetki kuvia ja laitetaan sitten kaikkien syntymäpainot ja pituudet viivadiagrammille. Opitun pohjalta meidän onkin hyvä myöhemmin verrata nykyisiä mittoja.
Ruokailussa jatketaan nappuloiden keräämistä lautasrakettiin sekä hoidetaan kioskiasioinnit. Lisäksi on vähän hässäkkää käyttäytymisasioissa, joita pitää selvittää ihan koulunaikuisten kanssa. Ja oi joi, silloin se tapahtuu. Eskarit ja täti lähtevät omalle puolelle pukemaan ja yksi kaveri unohtuu astioidenpalautusjonoon. No, onneksi paikalla ovat koulunaikuiset ja isosisko, joka laittaa murusen kipottamaan kohti eskaria.
-Hei. Muistatteko, kun te kysyitte siellä areenalla, että miksi pitää tehdä aina kynnysjono ja laittaa luku liikkeelle, kun siirrytään johonkin? Tämä on nyt se syy. Silleen me yhdessä varmistetaan, ettei kukaan vaan jää kyydistä.
Koulun kenkäeteisessä ei vain mahdu tekemään jonoa ja siksi siitä on lähdetty aika pihan yli ”vapaana ryhmänä”. Tuumaillaan siis tilannetta ja sovitaan, että lasketaan nenät eteisessä, ennekuin lähdetään. Ja sekin kerrataan, että jos siitä huolimattakin jäisi koulunpuolelle, saa ja pitää aina pyytää apua aikuisilta tai koululaisilta.
Ulkoilulla liikkeelle lähtee monenlaisia leikkejä. Yhdellä puolella pihaa metsästetään , toisaalla on kissaleikki, keskellä taas kootaan suurta lumikasaa. Mikä onkaan hauskempaa, kuin hypätä pakkaslumeen ja pölläyttää se ilmaan asti!
-Ei saa hypätä, jos ei ole tehnyt töitä!
Juuri näin. Valmis kasa houkuttaisi monia, mutta kyllä tällä kertaa ilo kuuluu uurastajille. Hyppy ja kasaus, hyppy ja kasaus, monta monituista kertaa. Pakkanen on niin cool!
Iltapäivällä on omia hommia ja leikit jatkuvat sisälläkin, mm. majanrakentelun muodossa. Kaapista löytyy myös uusi puuha, josta tytöt innostuvat: pahviset ompelukuvat. Ilmassa sirisee lisäksi hauskasti jännitys, sillä osa eskareista on lähdössä suoraan eskarilta kaverisynttäreille. Ja sehän perjantaissa on aina parasta, että kaikilla on huomenna vapaapäivä.
-15 eskaripäivää
Totta. Eskarin ”aamukampa” eli lomakuusi sen paljastaa. Vielä viisitoista joulupalloa pitää kuuseen siirtää, sitten se alkaa…eskareiden ihka ensimmäinen joululoma.
Eskarilta kirjoittelee Heidi
Siten laitetaan janalle vielä pituudet ja painot