Huh huh, kylläpä oli vauhtia päivässä. Miten se välillä onkin, että porukassa virtapiirit kytkeytyvät yhdeksi pitkäksi välkkyväksi jouluvaloketjuksi, jonka asettelu mihinkä tahansa asentoon on lähes mahdotonta. On johtoa solmussa ja sitten joku lamppu sammuu… Mutta tästäkin päivästä selvittiin ja saatiin puuhailtua mukavia juttuja niin jumpassa, kirjahommien parissa kuin pihamaan vesipadoillakin.
-Muistakaahan huomenna niitä pulkkia ja liukureita mukaan.
-Mitä sinä aina muistuttelet. Minä kyllä tiedän.
-Ai. Mutta oletteko te koskaan kuulleet tässä eteisessä vaikka sellaista lausahdusta, kuin….”nyt minulla ei ole lelua mukana, kun sinä et sanonut”.
-Ollaan! Monesti.(*monta)
-Voisitko laittaa sen minulle lapulle?
-Se lukee kyllä lukkarissa.
-Minä tuon Stigan.
-Olettekos te kysyneet takseilta, että ottavatko he niin isoja tavaroista kyytiin?
-Ei tarvii sopia.
-Kyllä pitää. Kysykääpä tänään itse kuskeilta. Minä olin luvannut tuotavaksi vain pulkkia.
Taksit saapuvat ja eskarit esittävät asiansa. Käydään neuvottelu ja taksit lupaavat kyyditä myös kelkat, eikä kiitoksista tarvitse tällä kertaa muistutella, hyvä niin. Huomenna siis hurautellaan tämän vuoden osalta hyvästit lumileikeille!
Valolla ja Ilolla Heidi
ps: Turvallisuusteknisistä syistä päädyttiin vielä sellaiseen ratkaisuun, että eskarit pitävät omat raiserinsa kotona ja täti tuo Stigan yhdessä laskettavaksi…Kyllä silläkin talvi saa kyytiä, ihan varmasti.