-Oliko se Jumala tuon näköinen?
-Tuo taulu esittää Jeesusta. Jumalasta ei ole tehty kuvia.
-Miksi?
-Noooo…..Raamatussa ei kerrota Jumalan ulkonäöstä kovin tarkasti. Siellä sanotaan vain silleen kuin teki ihmisen omaksi kuvakseen tai henki liikkui vetten päällä.
-Miksi Jeesuksesta sitten on kuva?
-Mitäs te ajattelette?
-Ei siitä mitään tajua.
-No, vaikka ne pääsiäisen tyhjät tuolit.
-Niin, se kuoli.
-Niin, Jeesus oli ihminen, vaikka olikin Jumalan poika.
-Syntyikö se sitten uudestaan vauvaksi, kun se kuoli?
–Ei. Jeesus meni taivaaseen juuri sellaisena miehenä, kuin hän kuollessaan oli.
-Niin. Siksi se on kaikissa kuvissa tuon näköinen.
-Voiko Jumala kuolla?
-Aika vaikea kysymys. Minulle Jumala on täällä sydämessä ja elää niin kauan kuin minä uskon.
-Voiko jo ottaa kiisseliä?
Eipä olisi täti aamulla arvannut olevansa puolilta päivin kiitollinen kiisselille… huh huh. Tämä kiperä teologinen keskustelu käytiin eskareiden kanssa tänään Vanhan pappilan ruokapöydässä ja siinä sai täti tosiaan asetella sanojaan tarkasti. Voiko Jumala kuolla…?
No, jälkkäri saapuu ja toimintapäivä jatkuu, eikä teologisille pohdinnoille tule enää uusia tilauksia. Sen sijaan tulee uusi vakava pakka, nimittäin kotiinlähdössä:
-Seis!!!!!!
Koulutaksi on saapunut parkkipaikalle ja sinne lähdetään ryntäämään, kuin kevät vasikat laitumelle. On painavan neuvonpidon paikka.
-Katsokaapa
Taksi-Marketta lähtee heti mukaan ja kävellen esittää pensaan takaa lähestyvää autoa. Yhdessä sitä tarkkaillaan ja mietitään, kuinka vaarallista on rynnätä tielle.
-Pannaanpa muistiin. Etusormet ohimoille: En ryntää autotielle.
Muistissa on ja voidaan lastautua turvalisesti kyytiin. Mitä ennen kuitenkin huikataan vielä kiitokset seurakunnan Sarille ja Päiville mukavan toimintapäivän järjestämisestä. Oli kiva tulla ja olla!
V&I Heidi