Eskarilla oli tänään KurKo-päivä eli päivä, jolloin tulevana syksynä muualta Kurjalan ja Konnuslahden kouluihin ykkösluokalle tulevat eskarit kutsutaan kylään, moikkaamaan tulevia koulukavereita. Kutsuja tähän päivään lähti kolmelle eskarille, joista kaksi olikin tulossa, toisen joutuessa kuitenkin ihan viime tipassa perumaan. Harmi! Mutta yhden vierailijan saimme ja se oli mahtava juttu. Ja tämä vierailija osoittautui niin mukavaksi kaveriksi, että sai heti suullisen jatkokutsun huhtikuun kurkoiluun.
Aamupäivän hommana meillä oli tonttuaiheista ”vauva-askartelua”, jota tehdessämme pohdimme sitä, kuinka paljon taitoja eskarit ovat jo ehtineet elämässä oppia. Ja jokaisen omasta mielestä se ihan paras opittu taito kirjoitettiin oikein ylös: kuperkeikka, luistelu, jalkapallo, bäkkäri, pyöräily, jääkiekko, tasapaino..jne. Ja sekin huomattiin, kuinka taitava oma totuttu ”oikea” kynäkäsi jo on, käytössä olevaan ”väärään” käteen verrattuna…
Askartelu valmistuu ja alkujännitys on murrettu, joten on helppo siirtyä omiin hommiin. Ja aikaa niille onkin tänään varattu paaaaaaaljon, onhan KurKo-päivä.
Iltapäivällä kurkistelimme sitten pimeänlaatikkoon siltä varalta, että huomisen elokuvateatterireissun osalta pimeä sattuisi jotakuta mietityttämään. Laatikko kiertää, eikä reiästä tirkistellen pysty erottamaan juuri muuta kuin…
-Tutti (hihitystä)
Avataan siis laatikonpäältä päivänvalonluukku ja pimeästä alkaa erottua heti enemmän. Näkyy sammakko, kortteja, ruuvi, tarra…Ja koska pimeää tutkitaan, laitetaan lopuksi oikein taskulamppu valaisemaan laatikkoa. Ihmetys on melkoinen. Laatikossahan on kamalasti tavaraa!!
-Minua ei pelota pimeä.
-Eikä minua elokuvissa.
-Pimeä onkin vain valotonta ilmaa, siksi sitä ei tarvitsekaan pelätä. Ja jos pelottaisi, aina voi laittaa valon.
Sitten katsotaan vielä pieni traileri Järventarinasta ja päivä alkaa olla paketissa. Ennen lähtöä pannaan kuitenkin vielä oikeat kädet yhteen ja kolmosella pompaten huikataan:”Kiitos, kun tulit kylään!” . Totta joka sana. KurKo-päivä rules!!
V&I Heidi