Voi hilpeä hulina sentään. Näin ne on lomat pidetty ja viimeinen rupeama eskarivuotta käynnistymässä: 12 viikkoa, se hujahtaa niin nopeasti, että tuskin ehtii kissaa sanoa, uskokaa pois. Loma tuntui ainakin sujuneen kaikilta eskareilta mukavasti ja mukavia olivat myös päivän uutiset: saimme tänään loppukevääksi eskariryhmään työharjoitteluun Tarun, joten nyt on hommiin avuksi se kovasti kaivattu toinen aikuinen. Ja hänen lisäkseen ryhmässä aloittaa huomenna myös uusi eskari, joka oli tulossa iltapäivällä tutustumaan. Jännitys ihan kimmahtaa kattoon asti.
-Onkohan se tyttö vai poika?
-Minä toivon, että poika.
-Ei kun tyttö, silloin olisi yhtä paljon.
-Kuulostaa pojalta.
-Kenen taksissa se kulkee?
Jätetään asia hautumaan ja hoidellaan aamun kirjainhomma, joka pärisee ja tärisee kitalaessa asti. R on siitä riemastuttava kirjain, että sen havaitseminen niin sanan alusta kuin sisältäkin on helppoa ja innostavaa: rosvo, ritari, ruusu, Roope…peräkärri, Tero, terotin, helikopteri,hiiri, Oskari…R on otettu varmasti haltuun ja se pärähteleekin komeasti ilmoille pitkin päivää.
Ulkoilun jälkeen koittaa sitten h-hetki, kun vieRailijat saapuvat.
-Se on tyttö (haltioitunutta supinaa)
On aina yhtä mielenkiintoista seurata, kuinka mutkattomasti lapset kaatavat raja-aidat ja ylittävät uuden ihmisen kohtaamisen esteet. Tänäänkin vie vain hetken, kun uutta eskarikaveria jo pyydetään mukaan leikkiin ja puuhailuun. Samoin nopeasti huomataan, että millaisia erityistaitoja hänellä on. Mutta tädistä aivan erityisen kiehtovaa on se, kuinka eskareiden toimesta otetaan kontaktia myös vieraaseen aikuiseen, täysin ilman yhteitä kieltä..Kutsu mukaan leikkiin ei voi selvempi olla!
-Harmi, kun en osaa sitä saksaa,vain englantia.
Ja voi ihmettä, tämä vieraspa osaa tervehtiä myös sillä kielellä. Huippua! Tädin päässä alkaa surista: saisikohan tästä polkaistua liikkelle oikean savolaisittain höystetyn kielikylvyn..
V&I Heidi