Huomenna se alkaa, eskareiden ensimmäinen ”oikea loma”. Ja mikä sen mukavammin aloittaisikaan, kuin yhteinen päivä koulaisten kanssa Orinorolla. Mutta aina ei tarvitse mennä edes Orinorolle asti, saadakseen voimaa luonnosta. Sen täti sai kokea TODELLA VOIMALLISESTI tänään, kun teimme iltäpäivällä yhteisen luontoikkunareissun 1.-2 luokan kanssa. Ensimmäinen ilo oli tietysti se, että yhä ne siellä puissa killuivat paikoillaan, kaikkien omat ikkunanpokat ja voi riemu mikä määrä muistoja 1,5 tunnin yhteisellä reissulla jaetaan. Jokaisella vuosikerralla kun on ne omat highlightinsä esiteltävänä muille. Tätiä liikuttaa, silmäkulmaan asti. Mutta alta minuutin ikkunoiden löytämisen jäljeen kaikille iskee tietysti se ihan kamala….
-Mun on nälkä. Onko eväitä?
No tottahan toki, ainahan eväät ovat matkassa, valtaisat voileipäkeksi ja mehumuki jokaiselle. Ai ai, kun niiden jälkeen on mukava alkaa täydellä mahalla touhut, kuka tutkii, kuka leikkii, kuka keräilee tarvikkeita syysprojektia varten…
-Mennäänkö takaisinpäin niin, että halutessaan saa mennä sitä teidän 2.luokkalaisten vanhaa ohituskaistaa?
-Joo!!!(*monta)
Metsä vain ryskää, kun porukka pinkoo juosten läpi metsän. Kun kerrankin saa ja on tilaa juosta, ihan luvan kanssa.
-Hei, Riikka-ope. Haluaisittekohan te tulla meidän kanssa talvella tänne laskemaan metsämäkeä?
-En kyllä tiedä…(ilo vilkkuu silmäkumlassa)..kun koulaiset haluavat varmasti mieluummin harjoitella esimerkiksi…kaksoikonsonantteja
Voi ei, paha tilanne. Mutta siitäkin selvitään, äänestämällä,jonka mäenlasku voittaa selvin äänin. Luonto niin rules!!!
Mutta toki aamupäiväänkin mahtui paljon iloa, sillä ”talitintti” on nyt jalkojen ruuvausta vaille valmis, kirjastostoauton Pekalta tärähti taas kk-merkki ja omien hommien hienosta hoidosta vielä toinen. Ottaen huomioon vielä senkin, että tädillä oli käytössä vain puolet äänestä. Huh huh, on tämä hieno porukka!
V&I naputtelee Heidi
Ruokana lihawokkia, salaattia, omenaa