Piha on typötyhjä, eikä välituntikello soi, sillä koululaiset ovat kylällä kirkkoreissulle. Ja mitäkö se tarkoittaa…Että koko koulu on meidän! Jee! Paitsi, ettei Leena-keittäjäkään ole töissä…
-Tänään meidän pitää hoidella ruokahommat itse. Saadaankohan me tehtyä nuotiolle tulet vai joudutaanko syömään kylmää makkaraa…
Asia ei huolestuta eskareita, sillä esimerkiksi kylmät nakit ovat kuulemma suorastaan hyviä. Pakataan siis eväkori ja polttipuut pulkkaan ja suunnataan kylätalon kodalle. Matka sinne kulkee pitkin Kurjalanraittia, joten ennen lähtöä muistutellaan mieliin liikenneasiat.
-Pitää kulkea laidassa
-Jos joutuu menemään yli, pitää katsoa ensin vasemmalle, sitten oikealle ja vielä vasemmalle
Let`s mennään siis ja tyylikkäästi pysyykin turvaliivijono tienlaidassa.
Kodalla sytytellään ensin tulet ja mietitään samalla paloturvallisuusasioita sekä palovamman ensiapua. Eskareilla on asiasta monenlaisia ajatuksia esim. minkä ikäinen saa sytyttää tulitikun itse.
-15 vuotias tai isompi, jotain vaikka 18v.
-Mun veli saa sytyttää tulitikun
-Onko se asia sovittu isin tai äidin kanssa?
-En kyllä tiiä.
-Minä en edes halua sytyttää
-Jos sytyttää jotain, voi tulla tulipalo ja palaa koko metsä
-Jos sormi palaa, se pitää laittaa kylmään veteen
-Entäs talvella, mihinkäs sen sormen silloin voisi laittaa?
-Lumihankeen! (nerokas oivallus naurattaa)
-Tulta ei saa jättää valvomatta
Ei niin, hyvä muistutus. Täti jää siis ovenpieleen, kun hiillos jätetään tekeytymään ja eskarit kirmaavat kodan pihalle leikkimään ja telmimään. Puhdas lumi on hauska elementti ja aika kuluu kuin siivillä, kunnes on aika palata makkaranpaistoon.
-Tää on kuin sauna
-Saunassa turvaliivit päällä
-Saunassa syömässä herkkuja
Jostakin syystä kodan pehmeä tunnelma muistuttaa eskareista saunasta. Ja onhan siellä tosiaan lämmintä ja tulikin humisee mukavasti, joten eipä ajatusta käy kieltäminen. Ja makkarakin maistuu, eikä nuotioon päädy kahta enempää ja sen verran nyt saakin tekeville sattua, heh heh. Mahat tulevat täyteen ja tätikin saa makkaran syödyksi: ”Hei eskarit. Huomaatteko miten rauhallista täällä on?”. Hämmästellään hetki asiaa yhdessä ja yritetään muistella, että onko meillä ollut näin rauhallista missään ikinä ennen…eikä kyllä keksitä. On se vaan aina yhtä ihmeellistä, kuinka rauhoittavasti luonto ja elävä tuli meihin ihmisiin vaikuttavat.
Kodalta palaillaan sitten koululle, jossa on luvassa jumppasalia ”koko rahalla”, sillä täti on luvannut, että kerrankin saa tehdä kaikkea, rauhassa ja riittävästi. Eskarit siis roikkuvat, pomppivat, kiipeilevät, heittävät voltteja, pelaavat jalkapalloa, pyörittävät vanteita…
-Nyt en jaksa enää!
Täti vilkaisee kelloa, tunti ja viisi minuuttia, ja kysyy joko lähdetään eskarille omiin hommiin.
-Joo!!!(*kaikki)
Eskarilla sitten puuhaillaan pieniä rauhallisia hommia sekä ehditään lukea loppuun Piilomaan pikkuaasi, jossa Muuli Mukkelis saa satinkutia ja tarina varsin onnellisen päätöksen.
-Se oli kyllä pitkä kirja
-Montako sivua siinä oli?
-71 sivua. Ja se saatiin juuri sopivasti luettua tänä vuonna.
Ja vuoteen liittyen, arvatkaapa mitä vielä. Eskarit ovat jo alkamassa pukemaan, kun huomataan yksi juttu. Pertin häkissä on jotain. Vaikka ei ollut aamulla.
-Se on kalenteri
-2017!
-Se on tullut sinne jumppasalin aikana
-Eläintenkuvia
-Näytä
Toden totta, luontokalenteri se on ja eskarit huomaavat heti toisenkin jutun: syyskuun kuvassa möyrii, kukas muun, kuin…
-KurjalanKarhu
-Onpa kuulkaa hyvä, että saatiin tämä kalenteri, että minä muistan milloin pitää tulla lomalta takaisin töihin.
-Hih
-Ope ei muista tulla ja me vaan oltaisiin täällä
-Minäpä laitan sen tähän nyt heti
Sitten onkin aika sanoa heipat ja toivottaa hyvät joulut sekä uudetvuodet. Taksin ovi on jo melkein kiinni…
-Ensi vuonna tavataan!
-2017. Hyvää joulua!
Voi te ihanat! Hyvää joulua ja rentouttavaa lomaa teillekin, ihan jokaisella ipanalle.
Valolla ja Ilolla Heidi