On taitolaji osata tehdä yhdessä. Tänään Leppävirran kunnan maantieteellinen keskiö eli Kurjalan ja Konnuslahden kylät näyttivät, mitä saadaan aikaan, kun pannaan hihat heilumaan. Tai paremminkin, pannan mailat ja luudat heilumaan…
Kyläkoulujen yhteinen talvirieha sisälsi paljon puuhattavaa ja koettavaa, kaikenikäisille. Ulkolajeista voisi mainita mm. kylien välisen jääkiekkopelin, luutapallo-ottelun, hevosajelun, tandem-suksihiihdon ja pulkkapujotteluradan. Sisällä touhua taas riitti mm. telinevoimisteluradan, taiteen ja lukemisen parissa. Ja aivan kokonaan oma lukunsa oli tietysti ruokahuolto, jossa mehevää hernerokkaa tarjoiltiin suoraan soppatykistä.
Lapsilla oli silminnähden mukavaa ja aikuistenkin joukko näytti viihtyvän. Aivan erityisiä ovat kuitenkin ne muutamat keskustelut, joissa pohditaan näillä samoilla konnuilla käytyjä kouluvuosia ja lapsuudenkesiä. Miehissä on mittaa jo lähemmän paria metriä, mutta puheen kääntyessä jääkiekkoon, syttyy joka ikisen silmiin into ja palo kuin eskari-ikäisellä..Kuinka syvän jäljen ja kotiseuturakkauden jokin koettu asia tai elämys voikaan ihmiseen jättää. Mietteliääksi vetää…
Alkavan loman iloksi vielä loppukevennys. Koulun piha on jo lähes tyhjä ja viimeiset talkoolaiset pakkaavat tavaroita autoon . Konnuslahden Hannele-keittäjä hyrisee ilmoille hyväntahtoisen toteamuksen:”Tämä poika se oli niin huono häviämään”. Mutta. Onko se paha asia? Ei tietenkään ole, hänhän on ollut niin huono häviämään, ettei ole kylältä hävinnyt sitten ikänään mihinkään.
”Enkä häviä” asianomainen kuittaa virne suupielessä ja heilauttaa kättä mennessään. Ei jää epäilystäkään, etteikö tämä lupaus myöskin pitäisi. Kiitos sinulle, elävä maaseutu tarvitsee sitoutuneista ihmisiään.
Lämmin kiitos kaikille talkoolaisille perheineen, koululaisille ja eskareille sekä opeille ja henkilökunnalle. Täti näyttää: ISO PEUKKU! Tai oikeastaan nostaa ihan molemmat.
Valolla ja Ilolla osallisuudesta iloitsee Heidi