Eskarin seinällä on alusta alkaen odottanut paksu puunrunko. Viimeviikolla sen juurelle ilmestyi sienipäivän-merkki ja tänään ensimmäinen ”lehti” kirjainoksalle, A. Kyseessä on nimittäin ikiaikainen taitojenpuu, johon vähitellen vuoden mittaan taikoontuvat näkyväksi kaikki ne asiat ja jutut, joita on yhdessä opittu ja koettu.
Ja tänäänkin opitaan, nimittäin ihana, iloinen I. Peiliin on hauska kurkistella.
-Missä I tuntuu suussa?
-Täällä! Syvällä.
-Ihan hampaissa.
I on myös aakkostalon yläkerran ensimmäinen asukas, joten lähtöpiste tutkitaan tarkasti. Kynä kulkee ylhäältä alas.
-Miten sujuu?
-Ihan helppo kirjain.
Iltapäivällä puuhevossuunnittelussa onkin sitten enemmän haastetta…kunnes mielikuvitus karauttaa itsensä täyteen laukkaan. Lyijykynät ja väriliidut vain suhisevat, kun suunnitelmat piirtyvät paperille.
-Tällä on rantapallonkokoinen kova häntä, jolle voi istua kyytiin. Ja kuusi rengasta sekä ketjut.
-Tällä on äkäinen pää ja satula selässä
-Tähän tehdään polkimet. Sillä on näin pitkä häntä.
-Tällä on rakettireppu, se juoksee ja lentää pikanopeasti. Ja se on rautaa, eikä mene ikinä rikki.
-Tämä on iso ja liikkuu.
-Tämän nimi on Flatsshy ja se on kaunis. Se osaa lentää ja taikoa sateenkaaria. Sen harjas on sateenkaari.
-Tämä on Pinkki ja se taikoo kukkia. Tämänkin harjas on sateenkaaresta.
-Tällä hevosella on rakettikengät. Eikä muuta.
-Tämän hevosen nimi on Lehmä (hihitystä). Sillä on iso häntä ja se on iso, tosi iso.
-Tämä on Lilli ja sillä on siivet ja sarvi. Ja pitkät harjakset. Se on keinuhevonen.
-Ope. Milloin me mennään sinne puukäsityöhön?
-Torstaina.
-Jee!!!!(*monta)
No niin, nyt on tädillä värikäs pino luonnoksia ja muutama yö aikaa työstää ideaa liikkeelle laitettavaksi. Meinaa kuulkaa ihan itseäkin jännittää, että mitähän tästä syntyy…
V&I Heidi