Oletko koskaan käynyt Helsingissä,
ajanut ysin ratikalla?
Silloin olet saattanut nähdä hänet,
sataman pysäkin alla.
On vihreät silmät ja kiharat viikset
ja raitainen karderoopi,
aamupalaksi maistuu ainoastaan Stockmannin aladoopi.
Ai kukako on tää ilmestys,
Helsingin hienoin herra:
”Taikuri Felix”, se naukaisee,
voitteko kuvitella!
Jännittävä runo on ilmestynyt eskarille kuin tyhjästä. Luemme sen ensin kerran, mutta kukaan ei oikein saa kiinni mistä oikein on kysymys…toisella kerralla alkavat lamput syttyä…
-Se on taikuri
-Kissa
-Naukuja eli kissa
-Vihreät viirut silmät on kissalla
-Mitä on se alaboodi?
-Mikä on ratikka?
MegaMageeta. Näin se nytkähti liikkeelle Helsinki-pelin sisäänajo. Askarrellaan siis taikurikissa Felixsit, paitsi..
-Onkohan se kissa taikuri vai taikuri taikonut itsensä kissaksi?
-Sitä pitää tutkia!
Aivan niin. Helsinkiä ja taikurimysteeriä on selvitettävä lisää. Onneksi meillä on kirjastoautosta lainattuna ”Tatu ja Patu Helsingissä”- kirja kaiken oleellisen selvittämiseksi pääkaupunkia koskien. Kuten, onko Helsinki pääkaupunki siksi, että rautatientorilla näkyy niin paljon päitä…tai voiko kansallismuseon ottaa haltuun viidessä minuutissa…jos on meinaan kiire….Kirjan jutut naurattavat eskareita, vaikka taikuria ei kyllä näy, ainakaan ensimmäisillä luetuilla aukeamilla.
Päivän toinen juttu ovat ”Kokeet”
-Muistatteko, kun teitte minun kanssa syksyllä sellaisen jutun, missä piti muistaa värejä, laskea, taputtaa tavuja?
Osa muistaa heti ja kaikki viimeistään ”koepaperin” nähdessään.
-Tuo oli se helppo.
-Niin oli.
No, tänään tehdään samoja juttuja uudestaan, jotta voidaan yhdessä katsoa mitä on opittu lisää. Ja tokihan kaikki ymmärtävät, että työrauha on silloin tosi tärkeä juttu. Eikä kyllä tarvitse kartakaan ketään muistutellakaan asiasta, vaan iltapäivän omat hommat sujuvat oikein mallikkaasti.
-Tuliko kymppi?
-Taisi tulla sata
Ihana on myös nähdä testin suorittajien oma ilo ja oivallus opituista asioista. Vaikka eihän yhdessä paperissa ole kuin pieni murto-osa siitä kaikesta, mitä eskarit ovat oppineet ja toisaalta myös muille opettaneet. Ne sadat ja tuhannet pienet jutut, jotka kertyvät osaamiseksi matkan varrella. Tai lähes elämää suuremmilta tuntuneet onnistumiset, joiden varaan voi pieni ihminen rauhassa rakentaa oivalluksen omasta kyvystään oppia. Hyvästä huumorista ja kantavasta kaveruudesta…Niistä on hyvän koulutien alku tampattu.
V&I Heidi