-Yksi pieni elefanbtti marssi näin…
Tämän päivän synttärisankarilla oli hieno idea, sillä hän halusi, että opettelemme yhdessä laulun. Ja miten sen paremmin oppiikaan, kun lähes kymmenen kertaa toistamalla. Hienoja olivat myös eskarikavereiden taikalahjatoiveet, joissa tosiaan näkyi päähenkilön persoona: oikeassa elämässä paketit olisivat aivan pursunneet petsiaiheista tavaraa.
-Minä olin aamulla vielä ihan vähän aikaa viisi. Mutta nyt olen kuusi
-Totta. Miltä se tuntuu?
-Aika ihanalta (syvä huokaus)
Päivän toisena hommana oli eskarivuoden ensimmäinen levyraati, jonka tarjonta oli suloisen sekavaa: Robinista Röllin ja Sutsisatsin kautta hinajalauluun. Arviointiasteikko puolestaan käsitti yhden kädet sormet: ykkönen ihan plääh ja viitonen ihan huippujees. Itse musiikkia kuunneltiin tabletilta ja sekös aiheutti hilpeyttä…kun tuon tuosta ääneen tunki kaiken maailman mainoksia. Haastavaa oli myös dubattu elokuvamusiikki, jossa tietyn laulun löytyminen osoittautui melkein mahdottomaksi. Ja sitten vielä tädin rumasanasuodatin, pahoittelut vaan artisti Sanni, mutta tädin raja on höpöjutuissa tiukkaakin tiukempi.
Mutta hilpeää on se, että päivän korvamatoa ei suinkaan aiheuttanut levuraati, vaan täti. Oi joi! Kas alkuviikon ”Hei nää tyypit heinää syö” on jumiutunut tädin levylaitaselle niin tiukasti, että tuon tuosta se yhä vaan pääsee pujahtamaan suupielestä…ja eskarit perässä…
-En kyllä enää laula sitä yhtään kertaa, nyt päätän sen
Ja kohta se jo taas kantautuu jostain…
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana hernekeitto, ruisleipä ja letut+hillo