Kerroimme tänään kirjastoauton Pekalle meneillään olevasta pönttöprojektista ja hänelläpä olikin meille veikeä asia mietittäväksi. Pekka nimittäin oli aikonut rakentaa myös pöntön, mutta ei linnuille vaan…lepakoille. Aihe oli eskareista selvästi kiehtova ja siitä kehkeytyi heti seuraava keskustelu:
-Minä aion rakentaa lepakoille pöntön kesämökilleni. Kun vain löydän ohjeen.
-Miksi?
-Lepakot syövät monta sataa itikkaa päivässä. Se on hyvä.
-Niin. Silloin ne eivät syö Pekkaa.
-Eikä Pekka syö lepakoita.
-Eikä itikoita.. (hihitystä)
Siinä se taas ihan itsestään on, hieno sisäiseen motivaatioon perustuva aasinsilta luonnonkiertokulun käsittelyyn. Kiitos siis Pekka, kun jaksat aina kuunnella ja innostua eskareiden hankkeista!
Loput päivän ohjatusta toiminnasta pyhitettiinkin sitten puutyölle. Pönttölaudat on nyt valmiit ja voitiin siirtyä naulaukseen, missä yksi aikuinen versus yhdeksän innokasta aiheutti väkisinkin pientä logistista viivettä…mutta hienosti selvittiin, maltilla ja valtilla. Ja yksi uusi työkalukin opeteltiin: viila.
-Miksihän tämä lentoreikä pitää viilata sileäksi?
-Se lintu ei muuten mahdu
-Niin, ja voi tulla haava
-Sillä menee siipiin tikkuja…
Mutta ei näissä pöntöissä, niin on huolella jynssättyä jälkeä.
Valolla ja Ilolla Heidi