Olipa hyvä, että tänään päästiin jo lavalle esiintymisasuissa harjoittelemaan. Kävi nimittäin ilmi, että kaikki keijut eivät sinne siipineen mahdu! Ei siis auta muu, kuin hyllyttää vanhan ajan ”suuri on kaunista”-linjaiset perhosmallit ja kutistaa kokoa nykyajan ”pieni on sievää” linjaan. No, onneksi tässä on vielä parikin yönseutua aikaa värkätä, jotta kaikki sipsuvarpaat saadaan ajoissa siivilleen.
Iltapäivän pyhäkoulussakin oli siipien havinaa, kun Sari kävi kertomassa nukkekuvaelmana jouluevankelijumin. Itse kuvaelma oli eskareille tuttuakin tutumpi, olipa moni päässyt sitä ihan esittämäänkin, mutta silti se jaksoi kiinnostaa ja herättää kysymyksiäkin. Yksi mielenkiintoisimmista kysymyksistä seurasi, kun Sari esityksen päätteeksi kerto kaiken tämän tapahtumisesta kaksi tuhatta vuotta sitten.
– Onko tuo totta?
– Kyllä
”Tottapa totta!”, joulunäytelmämme Ujo-tonttua lainatakseni.Lasten kanssa hengelliset asiat liittyvät yleensä vahvasti arjen kokemuksiin, iloihin ja suruihin. Lapsenusko on ihailtavan mutkaton suhde, jossa Jumala, enkelit, rukous jne. ovat osa elämää. Kantamassa, suojaamassa ja pitämässä huolta. Ja se on hyvä, juuri siltään.
Siipisuunnitelmat mielessään kirjoittelee Heidi