Kevät on saapunut, kysykää vaikka autoilijoilta. Aamulla tiet tänne maailmannapaan olivat niin sohjossa ja pelijäällä, ettei meinannut tädillä kieli suussa taiteiluun riittää. Ja yhtä lailla myös koulutaksit saivat pistää peliin kaiken ammattitaitonsa, niin meno kuin paluumatkalla, eikä kaikesta selvitty siltikään ilman kotijoukkojen venymistä ja avustusta. Suuri Kiitos siis taas teille perheille kyyti- ja tienvarsinoutoavusta, näin sitä saadaan aina kaikki lapset turvallisesti kohteista kohteisiin.
Mutta sitten pitää kirjoittaa ihme juttu. Muistanette shakkinappulat, jotka täti osti ja jotka katosivat postissa ennen pääsiäistä, välille Oulu-Varkaus. Ja ystävällinen lähettäjä väsäsi sitten meille tilalle Rautapäät, joilla on eskarilla pelattu siitä lähtien, joka päivä. No, eilen oli tädin postilaatikkoon saapunut taas kirje, Kuopion Postilajittelukeskuksesta. Ei mitään viestiä tai saattetta, pelkkä kuplamuovikuori. Ja sisällä kadoksissa olleet shakkinappulat. Jokaikinen! Voi nenä miten iloinen oli täti, eivätkä eskarit jääneet tänään asiasta kuullessan ainakaan yhtään huonommiksi.
-Hienot! Mikä niistä on kuningatar?
-Saako niillä pelata?
-Näytä sitä sotanorsua.
-Missähän ne sitten oli, kun ne nyt löytyi?
Niinpä. Ei kyllä ole aavistustakaan.
-Ehkä ne on pudonneet siellä postissa siitä kuoresta. Se on niinkun revennyt. Ja menneet jonkun alle. Ja sitten joku löysi ne. Ja lähetti meille.
Voi hyvinkin olla, mistä tuon tietää. Elleivät nappulat sitten karanneet itse! Ei kai ne sentään…..Mutta pääsia on, että meillä on taas uudet shakkinappulat.
-Jo kolmannet!
Päivän odotettu juttu oli koko koulun Päivänpamaus, jossa julistettiin ”pääsiäismuna”-piirustuskilpailun tulokset sekä jaettiin palkinnot. Kilpailuun otti osaa 47 työtä ja ääniä niistä sai peräti 27 eli ei ihme, että palkintosijoillakin erot olivat marginaaliset= 1./7 ääntä, 2./5 ääntä ja 3./4 ääntä. Näistä tuloksista ei noussut mitään polemiikkia ja menestyneille taputettiin antamuksella. Mutta voi hilpeys, entäs osallistujaäänestys…Viidestä nostetusta lipusta viisi on tyttöjä.
-Aina vaan tytöt voittaa!
-Aina vaan tyttöjä.
Ja kyllä, äänekkäimät protestoijat epäilevät tätiä jo lähes vilpistä tilanteessa. Onneksi siis paikalle sattuu muutamia varsin fiksuja nuoria miehiä, jotka osaavat nostaa faktoja arviointiin
-Tyttöjä on enemmän
Tarkistetaan asia ja toden totta, koko porukassamme tyttöjä tosiaan on enemmän.
-Niin. Ja aika monet tytöt osallistui, mutta kaikki pojat ei. Niin kun minä.
Aivan. Olipa hyvin huomioitu fakta sekin. No, kuohunta taisi olla pienoista harmitusta omasta häviöstä, mutta sitäkin on hyvä elämässä oppia sietämään. Ja ainakin eskarilla oltiin pelkästään iloisia siitä, että onnetar suori yhtä meidän porukasta.
-Tää oli kiva juttu, vaikka en voittanutkaan.
-Niin, jos ei osallistu, niin ei silloin kyllä voitakaan.
-Totta. Hyvin ajateltu. Se joka ei osallistu, on varmassti hävinnyt.
-Niin. Ei voi voittaa, jos ei tee mitään (iloinen oivallus paistaa kasvoilla)
Loppupäivän vietimme sitten ulkona, jossa leivoimme yhdessä 1.-2.luokan kanssa sohjokakkuja lumesta, jotka vielä koristeltiin hylkyyyn määrätyillä vesivärienlopuilla. Vettä sievästi vesikuppiin rännistä, sillä eihän tässä mitään kurakakkuja leivota, ja työhän…
-Eikä! Nyt minä kyllä syön tuon kaakun!
Osa lapsista innostui tekemään hommaa ryhmätyönä ja suurella sangolla leivottu kakku on oikeasti itse houkutusten houkutus. Toisaalta pienempien kakkujen leipurit ehtivät luoda useammankin hienon tuotoksen, jotka kootaan riviksi eskarin ikkunanviereen. Siinä tunti vierähtää vikkelään ja hommasta innostuneet eskarit pitää melkein raahata riisumaan kurahousuja…
-Saako maalta vielä maanataina?
-Joo. Jos on vaan lunta.
-Voiko tehdä silleen linnan?
-Voi tehdä.
-Tehdäänkö….
Innostunut parivaljakko katoaa koulutaksiin, eikä täti kuule suunnitelman loppua. Mutta jotakin hillitöntä siitä varmasti syntyy, ei epäilystäkään.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana makaronilaatikko, kiinankaalisalaatti ja sekaleipä