Täti halkeaa riemusta. Poks vaan. Tänään nimittäin alkoi hevosten työstö puukäsityöluokassa ja mikä tekemisen riemu paukahtikaan päälle koko ryhmään. Ei haitannut yhtään, vaikka sahat vinkuroivat ja apua joutui odottamaan. Jopa ne jotka ennakkoon epäilivät homman mukavuutta käänsivät kelkkansa.
-Puutyö on kivaa!
Niinpä! Nyt on hallussa höyläpenkki ja saha sekä valmiina hevosen maha. Hups, siihenhän tupsahti riimi. Ensi kerralla sitten otetaan mittaa nauloista ja vasaroista. Tästä se lähtee, voi ilo sentään.
Ja huomenna saapuu metsästäjä.
-Ja se koira.
-Minkähän rotuinen se on?
-Nyt en kyllä tiedä. Sehän voi olla ajokoira tai hirvikoira tai lintukoira.
-Ei voi olla lintukoiraa.
-Kyllä on. Keksitkö mistä sen nimi tulee? Lintukoira?
-No se osaa varmaan lentää.
Ei sentään, toteamme yhdessä ja otamme pienen demostration koirasta, joka paikalleen jähmettyneenä ilmaisee puussa istuvan linnun.
-Miksihän se ei silloin hauku?
-No ei tietysti. Se lintuhan menisi matkoihinsa.
Seuraa vielä lyhyt ja tiivis keskustelu perheiden ja tuttavien koirista, sitten onkin jo aika jatkaa omia puuhia. Sillä huomennahan tuo selviää, että minkä sortin karvakuono sieltä paikalle tassuttelee.
Valolla ja ilolla Heidi