Tänään olimme varautuneet erityisin toimintaohjein, sillä kaapelityön vuoksi Kurjalaan oli ilmoitettu sähkökatko klo 9.00-13.00 välille.
-Huomenta. Ei oo sähköö.
Aamun ensimmäinen tulija tervehtii ja kertoo muistaneensa asian vasta eskarin portailla. Truuttastaan siis käsidesiä kämmenelle ja pannaan nimi tauluun, eikä sähköttömyys juuri käsienpesua kummempana haittana kauniina aurinkoisena aamuna näykkään. Paitsi ettei voi kuunnella mankalta eilisen Ahti-lukulaulun säveltä. Eikä käynnistää tietsikkaa. Mutta kuinkas sattuikaan, tänään onkin lautapelipäivä ja nehän ovat mitä mukavinta ajanvietettä sähköittäkin. Pelaamme siis koko porukalla niin eskarilla kotoa tuotuja kuin hyllystäkin löytyviä pelejä, eikä aika käy pitkäksi kellään. Aluksi tosin tarvittiin määräys, että jokainen pelaa kaksi peliä ja vasta sitten on omien hommien vuoro. No, niinhän siinä kävi, että kun pelipöytien ääreen päästiin, vei innostus mukanaan kaikki ja osa eskareista käytti eri pelien pelaamiseen koko päivän. Kivaa, jännittävää, pitkäkestoista, opettavaa, hauskaa…kaikkea sitä ovat lautapelit.
Muutoin päivä oli leppeän laiskahko, sillä olihan koko viikon uurastus sovittu otettavaksi takaisin runsaina omina hommina. Pelailun lisäksi liikkeelle lähtee taas poliisileikki, joka kantaakin tänään hienosti ilman aikuista. Tädillä on siis pitkästä aikaa tilaisuus vain seurailla ja kuunnella eskareiden juttuja siellä ja täällä.
-Me mennään teineinä Tanskaan ja Amerikkaan
-Niin. Legolandiaan ja New Yorkiin.
-Ai jaa, miksi juuri sinne?
-New Yorkissa on yöllä tosi pimeetä ja siellä on sairaan hienot valot.
-Mites te saatte rahaa?
-Me mennään töihin.
-Niin. Ja ylitöihin. Poliisin ylitöihin.
-Minä olen sellainen kalju poliisi
…..juttu jatkuu ja sävelet ovat selvät. Tätiä hymyilyttää, mutta ei varmasti epäile hiukkaakaan suunnitelmien toteutumista.
Kotiin lähtiessä täti muistuttaa vielä reppuihin aamulla pakatuista koko perheen liikuntapasseista.
-Me mennään viikonloppuna ehkä uimaan. Saako siitä rastin?
Kerrataan, että rastin saa laittaa aina, kun perhe on liikkunut yhdessä puoli tuntia. Ja yhteistulostavoite 12 perheelle on sata rastia, joka pitäisi saavuttaa viidessä viikossa.
-Ai pitääkö isän tai äidinkin liikkua?
-Joo-o, tämä on semmoinen perheliikuntajuttu. Ja sitten jos saadaan kerättyä sata rastia, me päästään toukokuussa sinne Vesileppikseen uimaan ihan vapaasti. Voidaan hurauttaa vaikka vesiliukumäestä…
-Jee!!!!
Intoa on ipanossa kuin ilmapalloissa, joten täti katsoo aiheelliseksi varoittaa ja pahoitella varoilta jo etukäteen koteihin mahdollisesti suuntautuvaa ”liikkumisen painetta”. Mutta kyllä me nyt vaivaiset sata rastia porukalla saadaan lasten ilon vuoksi kokoon, eikö???
V&I mukavaa ja ”runsasrastista” vkonloppua ihanassa aurinkokelissä kaikille toivottaen Heidi