Aamu aloitetaan s-kirjaimen laululla, jossa tärkeää on malttaa kuunnella tempoa: sisilisko nopeasti säpisten, kaislakehto hitaasti keinuen. Hienosti onnistuu.
-Tutkitaanpa yksi juttu. Mitenkä teistä tämä 5 ja tämä S eroavat toisistaan?
-Viitosessa on tuo viiva
-Tuo suora kohta
-S on tuollainen (sormi piirtää ilmaan kaaren)
Hyviä havaintoja. Viitonenhan harjoiteltiinkin jo viime viikolla ja eskarit muistavat heti, että se on laskemiseen tarvittava numero. S taas on hauskasti sihisevä kirjain, jolla alkavia sanoja on helppo keksiä. Mutta entäs kynähomma..
-Tää meni nyt ihan kakkoseksi
-Saanko kumia, tästä tuli kolmonen
-Miten tämän on tälleen…?
-Meinaako se kaatua? Kokeillaanko yhdessä?
Saadaanhan ne ässät riville ja kun vauhdissa ollaan, niin harjoitellaan vielä tableteilla Mollan Abc-sovelluksella. S niin kuin selvä, S on aakkosjunan seitsemäs kirjain.
Iltapäivällä lähdemme luotoikkunalle ja ensimmäisenä ohjeena on etsiä tuttu rajapyykki.
-Se on ihan tässä
-Ei, kun nyt on menty ohi
-Ei olla, minä muistan, että se on tässä
-Potkitaan lunta tästä..se on tässä…
Mutta eipä vain löydy rajapyykkiä, vaikka kuinka lunta pöllytetään. Näinköhän pyykki pysyy piilossa kevääseen asti…Luontoikkunalla sitten iskee juupas/eipäs, kun eskareille tulee kinaa siitä, kuka on jo ikkunaa valokuvannut. Tarvitaan hiukan ryhmätyöskentelymuotoista muistinvirkistystä, mutta niin vain tämäkin asia selviää. Vielä anteeksipyynnöt väärästä syyttelystä ja päästään jatkamaan puuhia: ansanrakentelua, rosvoa ja poliisia, ninjagoa, kiipeilyä… Tietysti syödään myös eväät ja sovitaan jo sekin, että joulukuun reissulla lasketaan pulkilla mäkeä, jos lunta n enemmän. Nyt ei vielä nimittäin voinut Pertiltä saatuja uusia pulkkia metsään ottaa, etteivät pohjat kulu puhki.
-Hei. Käydäänkö vielä paluumatkalla katsomassa majaleikkipaikkaa?
Eipä tarvitse pyytää kahta kertaa. Tulivuorilla kuitenkin huomataan, että lumi on muuttanut leikkipaikan ihan toiseksi.
-Tyhmää, nyt ei voi tehdä ruokaa
-Pitäisikö teidän keksiä uusi leikki?
-Joo. Puretaan tämä ja suunnitellaan…
Toisaalla kuustenalla tanssihiiristä tulee ensin lumitanssihiiriä, jotka pian jo kuitenkin pomppivat pitkin metsää pupuina…ja pian ovat jo metsästäjät kintereillä….joilta jänikset sitten karkaavat….
-Minäkin olen jänis!
-Ja minä
Lumista ja hauskaa! Luontoliikuntaa siis ihan ja parhaimmillaan.
V&I Heidi