Suunnistus on mukavaa. Varsinkin, kun rasteja saa etsiä oman koulukummin kanssa. Tänään Kurjalan koulun pihapiiriin oli piilotettuna 7 valokuvarastia, joissa piti tietää tai selvittää monenlaisia asioita. Kuten: satu, jossa katoaa lasikenkä / eskarin ikkunoiden lukumäärä / Suomen pääkaupunki / syötäviä asioita L kirjaimella jne. Eskareista kaikki rastipaikat löytyivät ihan helpolla ja kummeillekin päänvaivaa tuntui tuottavan lähinnä kysymys, jossa pyydettiin selittämään mitä sanonta ”LOL” tarkoittaa. ”Tää on helppo, mutta vaikea selittää.” Lol, hienosti te sen osasitte! Kiitos kummit ja Marja-ope eskareiden hienoista huomioimisesta ja innostuneesta tekemisen meiningistä!
Ruokapöydässä puolestaan käytiin mielenkiintoinen filosofinen keskustelu totta puhumista. Juttuhan lähti liikkeelle viikonlopun aikana riehuneesta myräkästä, joka oli katkonut sähköjä ja kaatanut puita pihapiireistä. Mutta joskus tarina kuitenkin lipsuu ja lopulta sitä oltiinkin jo taltutettu pimeässä sähköt katkonutta varasta puukirveellä…
– Mistä sen tietää, että juttu on totta?
– Kun se ei ole satua.
– Pitääkö jonkun siis jotenkin uskoa siihen mitä kerrotaan vai miten…
– Se on totta tai unta. Joku voi vaikka luulla varkaaksi, jos on musta huppari.
– Niin. Ja sähköt voi mennä pänks.
– No mitenhän tämä varas-juttu nyt sitten…
– Se oli unta. Mutta puut oli kaatunu.
V&I Heidi