Tämä kiirastortai oli niin touhukas, että hitaampia olisi varmaan heikottanut. Mutta ei eskareita, joilla hommat sujuivat hienosti. Ensin aamulla Pekka antoi kirjastoautossa kk-merkin maltista, että se on kuulkaa mukavuustunti taas tienattu. Sitten kipaismme eskarille ja pyöräytimme uuniin kypsymään keikauskakun, jonka koristeeksi laitetut tölkkikirsikat tosin hiukan epäilyttivät osaa leipureista…
-Kamalan makeita
-Ihan kuin liian sokerista karkkia
-Pahanhajuisia
Mutta itse takina…
-Hyvää
-Näyttää perunamuussilta
-Niin näyttää. Sitä vaan lautaselle (ilmassa on hilpeää iloa)
Kakku uuniin tunniksi ja siihen väliin hiukan omia hommia, joiden osana olikin tänään Nerf-pyssyillä ampuminen. Ei tosin koskaan ihmistä päin.
-Eikä Perttiä!
Ei, ei ampuilla kyllä pehmolelujakaan. Sen sijaan eskarit rakentavat palloista ja palikoista turvallisen ampumaradan, jolla kaikki saavat paukutella kaikkien aseilla. Ja homma toimii ihan pro!
Ruokailulla sitten annamme ääniä koko koulun ”Pääsiäismuna”-piirustuskilpailussa. Osa eskareista on ensimmäisät kertaa äänestämässä, joten juttua pitää hiukan avata, mutta nopeasti kaikki tuntuvat löytävän oman suosikkinsa. Silti vielä ruokaillessa asia mietityttää
-Jos ois voinut antaa kaksi ääntä, niin oisin antanut…
-Tuokin ois ollut hieno, tuo Angrybirds
-Mitäs jos kaikki on äänestäneet samaa?
Onhan se mahdollista. Mutta kaikki 47 teosta ovat kyllä niin hienoja ja erilaisia, että taitavat äänet hajaantua melkoisesti. Kiitos siis kaikille osallistuneille, pääsiäisen jälkeen pidetään palkintogaala.
Iltapäivällä väsäillään vielä sormivärikoristus raeruohopurkkiin ja sitten onkin jo kaakun aika.
-Se on kakku
Juuri sen. Mutta
-Tiedättekö eskarit. Tässä kuvassa on tällaiset tosi hienot shakkinappulat, jotka minä ostin tänne meille Oulusta. Kun oli nuo sotanorsut ja kaikki. Sen piti olla ylätys, mutta arvaatteko mitä…
Täti näyttää pakkauskuorta, joka on revitty auki sisuksineen kaikkineen, jossain välillä Oulu – Varkaus. Joku ruojake siis kössi meidän shakkinappulat. Mutta. Tarina jatkuu…
-Se Otto niminen setä, jolta minä ne nappulat ostin, harmistui meidän puolesta niin kovasti, että eilen kun minä menin kotiin, siellä oli taas paketti. Ja siinä paketissa oli…Rautapäät.
Täti nostaa rasiasta esille uutuuttaankiilteleviä nappuloita, jotka on koottu…
-Mistä nämä on tehty?
-Muttereista ja pulteista!
-Ja niistä….mitä ne nyt oli…
-Rikoista
Kyllä meidän puukässäporukka tällaiset jutut tietää. Juurikin niistä nerokkaasti toteutetut nappulat on tehty ja nämä muuten kestävät, vaikka seuraavat sata vuotta. Ja sitä paitsi, Otto on luvannut meille vielä ne toisetkin nappulat, jos ne Posti jostain joskus löytää.
-Ai sitten ois kolmet nappulat???
Jutellaan vielä hetki tilanteista, joissa joku vie luvatta toisen omaa, kun aika monella eskarilla on siitä ihan omakohtaista sanottavaa. Keneltä on hävinnyt leluja, jonkun vanhemmalta on varastettu rahaa, joku tietää toisen ottaneen tavaroita luvatta kaupasta. Niinpä, on niitä vaan olemassa, pitkäkyntisiä.
-Saako näillä Rautapäillä pelata?
Maailman paras kysymys! Tietysti saa. Ja pari kiivasta kilahtelevaa peliä ehditäänkin, ennenkuin on aika lähteä pääsiäisloman viettoon.
V&I leppoisaa pääsiäisenaikaa kaikille toivotellen Heidi
Ruokana kasvssosekeitto, grahamlihapiirakka ja kurkku