-Kukahan on keksinyt polkupyörän?
Siinäpä kysymys. Tädin polkupyörä on nurinniskoin koulunpihalla, sillä menossa on pyöräilykoulun alkustartti. On katsottu jo etupyörä, joka ohjaa ja tutkittu takapyörää, josta tulee voima. Myös jarrut, lukko ja tanko on määritetty. Joten mitä sitä jahkailemaan, eikun rattaille koko joukko…Ensin ajetaan suora katselmus, josta pyöräilyä jatketaan taitojen mukaan porrastaen=osa ajaa suurta lenkkiä koulunpihalla, osa ottaa lyhyempiä startteja aikuisen tukemana.
-Ok. Haluaako joku lisähaastetta?
Kaikki haluavat. Suurennetaan siis lenkkiä ja ajetaan ylös pieni pihanyppylä sekä ylitetään pehmeä sorakaistale.
-Tanko suoraan…polje polje…taitavasti sujuu…runko suoraan…tasapaino…jalkamaahan…hyvä…jalat polkimille…
Jokaiselle annetaan kannustusta, ohjeita ja apua tarpeen mukaan. Tunti vierähtää nopeasti ja koululaisilla alkaa välitunti, joten pyörät ajetaan parkkiin eskarin seinustalle. Tai melkein ajetaan, sillä yksi törmäilykin sattuu, kun muutama koululainen alkaa jahdata pakoon ajavaa eskarilaista juosten. No, onneksi pöljäilyssä ei satu mitään, mutta tädin puhuttelu kaikille osallisille on tiukka. Sovitaan, että koulunpihalla pyöräilyä ohjaa aikuinen ja sivulliset pysyvät poissa reiteiltä.
-Saako iltapäivällä ajaa?
Kyllä. Tällä viikolla saa polkea niin paaaaaaaaljon kuin jaksaa. Ja sitähän tehdään jopa ruokailussakin, mietinnän tasolla, kun pyöräily yhteistuumin lisätään samaan listaan uinnin, hiihdon ja luistelun kanssa.
-Niitä ei opi, vaikka lukisi tuhat kirjaa.
Totta. Samoin kuin se, että pyöräily vaatii aivoilta monen asian yhtäaikaista ohjaamista: jalat, kädet ja aistit.
-Eikä kone kuulkaa rullaa, jos ei muista syödä. Takapyörän liike vaati teiltä moottoreilta energiaa.
Lusikat kilisevät soppalautasiin.
Puukässässä saadaan valmiiksi kaikki nikkaroinnit eli omista projekteista jäljellä ovat enää somistustyöt. Se onkin hyvä, sillä johan tässä kohta päivät loppuvat käsiin. Mutta jotain uutta opitaan tänäänkin.
-Onko tämäkin höyläpenkki?
-Ei. Se on puusorvi.
-Onkos tämä?
-Ei se on…no hitsi, nyt tuli black out…
-Se on sellanen hitsaushöyläpenkki. Siihen pannaan metallit kiinni, kun hitsataan.
-Niin on, olet ihan oikeassa, mutta mikä se nyt on..
Eihän asia pakottamalla mieleen tule, ei sitten millään, mutta välähtää sentän ajastaan: ruuvipenkki. Voi vanhuus, olo on kuin sillä mummolla terveyskeskuksessa, joka totesi, että: ”Minulla on kaksi tautia, toinen on dementia ja toista en muista”, heh heh.
Iltapäivällä on ensin omia hommia sisällä ja sitten ulkona, jonne lähdetäessä aina moni nappaa kypärän matkaan naulakosta, sillä nythän saa pyöräillä.
-Kato, ope. Se osaa!!!!!
Hämmästynyt kiljunta ylittää pihan, kun ajamisen alkeista kiinnisaanutta kaveria kannustetaan jatkamaan polkemista. Ja yhtä hännentynyt on sankari itsekin, mutta yksi asia loistaa epäilyksettä naamalta: liekki on syttynyt. Vauhi ja vapaus, ihan käsillä ja tarjolla. Tätä on saatava lisää…Jalka tavoittaa polkimen ja taas lähdetään. Pyöräily rules!!!
Selkä jäykkänä ja ääni käheänä kohti huomista Heidi