Tänään tätiä on riemastutettu sen sadan vuoden ilon edestä. Ensin aamulla eskarit hoitivat kirjastoautossa-asioinnin maltillisesti kuin vanhat tekijät ja sen päälle musisoidessa syntyi vielä reippaasti rallattavia syyslauluja, joissa lehdet lensivät, vettä satoi, tuuli puhkui ja palelikin joka paikasta. Kivaa tuntui olevan, ihan kaikilla.
Mutta jotain vieläkin erityisempää oli iltapäivän lastenparlamentti. Ensin tietysti selvitettiin, mikä lastenparlamentti on ja kuinka se toimii. Mieliin muistuteltiin myuös vbanhempainillassa esitetyt toiveet koskien luonnontutkimista.Kukaan eskareista ei ollut ennen ollutkaan parlamentissa, joten sovittiin, että harjoitellaan yhdessä. Syyskuussa me haluttaisiin…Puheenjohtaja kopauttaa pöydänpäässä nuijaa ja avaa kokouksen. Käsiä singahtaa pystyyn heti ja pj jakaa puheenvuoroja:
-Mennään puukäsitöihin
-K.annatetaan
-Mennään paljon metsään (lisäkeskustelu tarkentaa, että metsään toivottaisiin mentävän joka viikko)
-Kannatetaan
-Sulatetaan lunta
-Ei voi, kun ei ole. Sitä on vasta talvella.
-Voi joskus olla syksylläkin. (sovitaan, että toimitaan asiassa sääolosuhteiden mukaisesti)
-Kannatetaan
-Mennään ratsastamaan (lisäkeskustelunpohjalta päädytään talousraamin vuoksi muuttamaan esitystä), pidetään keppiheppapäivä
-Kannatetaan
-Hei. Tehdään hevonen puusta!
-Joo!
-Millainen hevonen?
-Puukäsityöluokassa.
-Se on kyllä varmaan hirveän vaikeaa.
-Ei ole. Jos osaa.
-Sopiiko, että minä kirjaan ylös, että suunnitellaan ja tehdään puuhevonen.
-Kannatetaan!!!
-Leikitään ja pidetään lelupäivä
-Kannatetaan
-Etsitään niittyleinikkejä. Ja kukkia.
-Kannatetaan
Vielä nimet alle pöytäkirjaan ja eskarit suuntaavat omille hommille, mutta täti ei osaa muuta kuin ymmyrkäisenä ihmetellä hienoja esityksiä. Ja aivan erityisesti mietityttää…Puuhevonen. Mitenkä juuri se osasi paikalle tulla kopsutella, kaikista mailman asioista. Onkohan se lasten mielissä yksi iso vai jokaiselle oma pieni? Vai kenties enemmän taulun- tai kellonmuotoinen? Pitääköhän sen liikkua? Mukava jännitys alkaa nipistellä täti-ihmisen mahanpohjassa ja hymy puskee väkisin suupieleen. No peijooni, puuhevosia, piankos tuon asiantuntijat tädille kertovat. Sillä Kurjalassahan osataan ja saadaan mitä tilaan…
V&I Heidi