Onko maailmassa mitään kotoisempaa, kuin pullantuoksu? Tänään toteutimme eskareiden lastenparlamenttitoiveen pullanleivonnasta ja väkisinkin tuli mieleen, kuinka konkreetti ja palkitseva tapa se yksinkertaisuudessaan on monien asioiden harjoitteluun. Puolenlitran taikinan ympärille pyörittelee helposti sellaiset teemat kuten hygienia, vuoronodotus, laskeminen ja mittaaminen, arviointi ja seuranta, aistihavainnot, kello, pöytätavat…. Ja lopputulos on:
-Tää on maailman parasta parasta pullaa.
Ihanaa on myös huomata, kuinka tärkeä asia on jaettavaksi kotona. Syntyy melkoisia laskutoimituksia, kun pöydänääressä mietitään, että kuinka kukin kolme pullaansa aikoo jakaa:
-Minä syön kaikki itse nyt
-Minä syön yhden nyt ja vien isille ja äitille yhdet. Isille isoimman, koska se on isompi.
-Minä vien yhden äidille.
-Meillä ei riitä kaikille. Minä syön kaksi nyt ja otan yhden kotiin.
-Kelle sinä annat sen?
-En tiiä. Ehkä itselle. (leveä hymy)
Ja lopuksi pääsiäislainaus lasten suusta. Aamutuokiolla tulee puheeksi, että tänään on pääsiäisenpäivistä kiirastorstai.
-Huomenna on se pitkäperjantai. Se musta.
-Ai silloinko se Jeesus kuolee?
-Ei, kun se ristiinnaulitaan.
-Ai huomenna, missä?
Kertaamme siis vielä, että kyseessä on tapahtumat lähes 2000 vuoden takaa…
Valolla ja Ilolla hyvää pääsiäistä kaikille toivottaa Heidi