Tänään vietettiin mukavuustuntia. Tai oikeammin mukavuusperjantaita, sillä 12 KurjalanKarhu-merkillä oli luvassa ekstralelupäivä ja pullanleivontaa.
-Pullaa?? Ai oikeeta PULLAA??
Sitäpä sitä.
-Saako ne syödä?
-Saa tietysti. Ja loput viedä kotiin. Mutta ensin pitää tehdä taikina.
Taikinanteko aloitetaan tietysti käsienpesusta ja samalla mietitään, että mitähän aineksia taikinaan oikein tarvitaan. Heti tiedetään, että ainakin voita, sokeria, kananmunia, maitoa.. Selvästi on aika moni ollut pullataikinaa tekemässä ja leipomassa. Samoin muisteluun nousevat aiemmat leimomispäivät eskarilla, omenapiirakasta piparkakkuihin. Maitopurkki auki ja aletaan lisätä aineita kulhoon…
-Ja siten tälläistä kaardemummoa…eikun mummaa
-Tuoksuu ihan pullalle!
-Mitä se on?
-Se on sellaista maustetta.
-Pannaako koko putki!
Ei sentään. Mitaten ja laskien lisätään aineita ohjeen mukaan. Taikina sakenee, mutta vielä jaksetaan jauhoja sekaan vatkata…
-Hirveen näkösät
-Ihan kuin oksennusta
-Yäk
Hulautetaan kunnolla jauhoja sekaan ja vaivataan taikina napakaksi. Sitten pikku maistiaiset, namskista, ja taikina leivinliinan alle ”päiväunille” kohoamaan siksi aikaa, kun leipurit itse käväisevät Leenan keittiössä syömässä ja koululaisten kanssa pikavälkällä ulkona.
Ja sitten. On aina yhtä juhlava hetki, kun hyvin kohonnut taikina kölläytetään kulhosta pöydälle. Miten ihmeessä kaikenmaailman aineita sekoittamalla voi saada aikaan yhden taikinan? Myös itse leivonta on jännittävää ”taikinterapiaa”, tänäänkin syntyy solmupullia, sydämiä, rusinapitsoja, letitettyjä pitkoja, Ninjagopullia…eikä leipomisen kanssa ole kiire kenelläkään.
-Minä syön itse yhden. Ja vien kaksi kotiin.
-Minä vien kaikki kotiin. Saako viedä?
-Minä syön kaikki. Jos jaksan.
-Mä vien äidille. Sillä oli aamulla vähän pahamieli.
Voi murunen, ihanasti ajateltu.
Vielä voitelut ja raesokerit, sitten voi paistamisen ajaksi kirmata jatkamaan omia hommia. Pian alkaa ensimmäisen pellillisen tuoksu levitä uunista eskariin ja keittiönovella pyörähtää eskari, jos toinenkin. Vielä tiima lisää ja päästään aloittamaan pullakestit. Ensimmäiset haukkaisut hiljentävät suut, sitten joku toteaa ääneen:”Hyvää”. Niin on, tosi hyvin onnistunut taikina. Leipurit voivat antaa itselleen oikein isot peukut, näin sitä osataan.
-Kato mitä me tehtiin
Kotiinlähtö on käsillä, mutta tokihan pullapussit pitää vielä koulutakseille esitellä. Ja koulaisille siinä sivussa.
-Mikä tuoksu. Mä pyörryn. (onnellisen omistajan pitkä nuuhkaisu pussin läpi ja hihitystä)
Pullanmuruja suupielessä rentouttavaa vkonloppua kaikille eskarilta toivottaa Heidi
Ps: Ja se vielä, että eskarit olivat hankkineet eilen kk-merkin hienolla köytöksellä. Kohti uutta mukavuustuntia siis mennään…Täti on porukasta niiiiiiiiin ylpeä!