Keittiönpöydälle on koottu eriskummallista tavaraa: jauhokekoja, mittamuki vettä, porkkana, tummaa tahmeaa tököttiä, voita… Eskarit keksivät heti, että leivonnasta on kyse ja ainekset tarvitaan taikinaa varten. He osaavat myös järkeillä, etteivät määrät voi olla alkuunkaan oikein ja ainakin tarvikkeet pitää sekoittaa ja syntyvä taikina paistaa. Erityisesti tumma tökötti kiinnostaa.
-Se on piparisokeria eli siirappia.
-Saako sitä maistaa?
Saahan sitä, kirpun kokoisen nokareen. On kuulemma tarpeeksi makeaa. Seuraavaksi mitataan ja sekoitetaan taikina yhteistyönä ja jätetään lämpöiseen kohoamaan. Puuhataan siis väliin omia hommia, ennekuin päästään leipomaan kaksi omaa hienoa sämpylää, jotka jälleen jätetään kohoamaan. (Joku tuumaakin jo, että onpa hidasta hommaa.) Sämpylöiden kohotessa kipaisemme koulunpuolelle aamunpamaukseen kuuntelemaan koulukummien jännittävää tietoiskua karhuista. Ja ette usko, kummit ovat tässäkin esityksessä huomioineet eskarilaiset, sillä yhteisenä lauluna lauletaan eskareille jo tuttu ”Nallet tallustaa”. Kiitos taas isot, mahtavasti ajattelitte meitä.
Ruuan jälkeen eskareilla on sitten ensimmäistä kertaa mahdollista asioida koululaisten kioskilla. Osa on muistanut ottaa rahan mukaan ja muidenkin kanssa käydään toimintaan tutustumassa. Ja keskustellaanpa läpi myös valuutta-asiaa:
-Minulla on kaksi euroa
-Joo, o. Vanhempien kanssa on sovittu, että sen enempää rahaa ei mukaan voi ottaakaan.
-Minulla on enemmän.
Tehdään tarkistuslaskelma ja selviää, että rahaa onkin euro, vaikka kolikoita on monta. Hämmennys on ilmeinen. Miten ihmeessä enemmän voi olla vähemmän…Tätä pitää selvästi tutkia.
Iltapäivällä pidetään sämpyläkekkerit. Vaikka ensin niistä kyllä meinaa tulla nuukuuskekkerit, kun kaunista sämpylää ei meinaisi kukaan raaskia syödä. Ja kun kotiväellekin pitäisi riittää…no, yhden puolikkaan sentään jokainen hennoo itselleen herkuksi suoda.
-Nää on superhyviä
Samassa ovella kolisee ja viimevuoden eskaririennosta tuttu Hilkka-äippä tupsahtaa eteiseen. Hän on tullut noutamaan yhtä eskaria ja pääseekin sämpylänmaistajaishommiin. Kovin ovat Hilkastakin suunmukaisia, mutta ovatko ihan kk-merkin arvoisesti…”Mitäs se kk-merkki tarkoittaa” Hilkka tiedustelee kiinnostuneena. Eskarit kertovat, että se tarkoittaa hyvin olemista ja toimimista. Ja tietysti, että palkintona 12 merkistä on se ekstrasuperhyperpäivä.
”Kyllä tästä leivonnasta voi kk-merkin antaa”, Hilkka toteaa muruja suupielistä pyyhkien. Eteisessä puhkeaa sellainen ilo, että meinaa laipio lähteä irti.
Loppupäivä puuhaillan omia hommia ja erityisesti lautapelit ottavat tuulta alleen. Jotenkin on lämmintä, rentoa ja ”pullantuoksuista”. P niin kuin perjantain, P niin kuin porkkana, P niin kuin parasta. Hienosti me tämäkin viikko taas hoideltiin.
Hajatelmin Heidi