Nyt täti on todistettavasti nähnyt sen, että pikaruoka on totisesti pikaruokaa. Päivän lounaalla nimittäin oli tarjolla runsas itsekoottava hampurilainen ja koko ryhmä selvisi ruokailusta vartissa, kertsiastioiden palautuksineen kaikkineen. Se on kuulkaa kova aika se! Myös itse ruoka tuntui olevan kaikille mieleistä, mitä nyt tomaatti ja suolakurkku mietityttivät osaa.
-Minä voisin syödä hamppareita vaikka joka päivä
-Meillä oli hamppareita just eilen
-Ja me mennään tänään Burgerkingiin. Taas saa hampparin!
No jaa, ihan hyvähän se oli tällainenkin eväs vaihteeksi, mutta kyllä aikuisen makuun muussi ja uunimakkara ovat kutsuvampi vaihtoehto…
Päivän hommina tehtiin muotoja ja hahmotusharjoituksia geolaudoilla, mikä lähtikin pienellä harjoittelulla sujumaan mukavasti. Ei se silti kenellekään helppoa ollut, vaan vaati jokaiselta tarkkaa keskittymistä ja laskemista. Yksi tyhjä rivi, sitten kolme alas…
-Onko tää?
-Katsoppa tuo kohta tarkasti
-Ai tuosta pitääkin lähteä tuonne…
Iltapäivällä vuorossa ovat ryhmän toiset 7 vee synttärit ja Horneteista innostuneella sankarilla onkin leikkitoiveena: smurffiformulat! Sukat siis pois ja menoksi: ”Rennosti vaan, nyt ootellaan….”smurffi mankalla ohjeistaa ja sitten….hippulat vinkuvat, kun kisaajat paahtavat musiikin rytmissä kartiorataa ympäri, hiki päässä. Huh huh.
Loppupäivään onkin varattu piiiiitkästi omia hommia, sillä huomenna meillä on melkoisen puuhakaspäivä tiedossa, kun saamme koulunpuolelle ihan tuplasti pääsiäisivierailijoita.
-Eikö ole ollenkaan omia hommia?
-On varmasti jossakin kohtaa. Mutta ei välttämättä kovin isosti keretä.
-Koulussa ei ole ikinä. Ne käy vaan välitunnilla. Eikä siellä ole edes leluja.
Ilmeet ovat pohtivan vakavat. Hetken.
-Onko mulla tabletti-vuoro?
Hupsis, huolet haihtuvat sen siliän tien ja nenät liimaantuvat kiinni pelivuorotaulukkoon. Hyvä niin. Oikein hyvä.
V&I Heidi