Tänään on koettu iloja, mutta harmejakin. Ensin aamulla taas hiukan kirpaisi, kun viikkopisteissä oltiin aikamoisesti notkollaan. Vain 4/9 eskarista oli suoriutunut viikosta ilman hässäköintejä tai pöljäilujä. Ei siis mitään suuria, mutta pienesti lällätystä, ohjeiden unohtelua, nimittelyä…Ja koululaisten säännöt ovat tiukat, homma kerrasta poikki. Mutta koska niin eskarilla, kuin koulullakin oli selvästi pertattu, tänään palkittiin pikkuisen kaikkia: kaksi namia nappiosumat, yksi nami suoriutujat. Tämä oli kaikista ihan hyvä homma.
Muutoin aamu sujui mukavasti leikkien, sillä tänäänhän oli lelupäivä. Ja tädillä on myös lelu matkassa, petsi Kettunen.
-Saako sillä leikkiä?
Saa tietysti, siihenhän lelut on tehty.
Mutta oikea riemu repesi juuri ennen kotiinlähtöä, kun Anu kiikutti eskarille postiauton tuomaa pakettia, jossa istuivat…
-Pertti!
-Doraemon!
-Pikkuinen. Sillä on laastari päässä!
Siinä sankarit tosiaan nököttävät, mukanaan melkoisen kovia kokenut pahvilaatikko… Ja miksi ihmeessä Doraemonilla on mukanaan pussi täynnä kummaa sälää: hehkulamppu, lenkkiavain, pultteja, tiiviste…
-Ne on tehneet jonkin koneen
-Niin. Tai sittens se hai on tuolla laatikossa.
-Se hai varmaan puri Pikkuista päästä!
-Pertin silmissä on tuollaista. Onkohan ne olleet taistelussa…
Oi joi. Täti päättää, että nyt ei uskalla kyllä avata laatikkoa, ennen kuin on kuultu asianosaisia. Kirjoitetaanpa siis taululle muutama kysymys…
-Laita, että missä ne on olleet?
-Ja mitä laatikossa on?
-Ja mitä niille on sattunut
-Ja missä on se Hakmaa
No niin. Siinä sitä on seikkailijoilla selitettävää, että voi olla hyvä vaan, kun aikaa on sentään maanataihin asti…
V& I tarinassa mukana tirisee Heidi
Ruokana palapaisti, perunat, salaatti ja ruisleipä