Tänään oli kalenteriin merkittynä Pertin, Pikkuisen, Pippurin, Doraemonin ja Kaverin tähtipäivä. Muuten hyvä, mutta sakkia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Taululla oli vain melkoisin pöllöinvarpain sutaistu viesti: METNIIN KATSMAAN TÄHTIJÄ.
-Niillä on tähtipäivä, niin ne meni katsomaan tähtiä.
-Ai mihin?
-Toivottavasti ei ainakaan avaruuteen. Siellähän niitä taitaa olla eniten.
-Joo. Sitten pitää lähteä ne raketilla sieltä hakemaan (rakettisuhinaa)
-Ei kun hei. Pyydetään se taas tänne se Juri Murina, niin sen raketilla lennetään (ilmassa ilosta virnettä)
No, päätetään, että lienee parasta odotella muutama päivä ja katsoa, josko kaverukset sittenkin palaisivat, omatoimisesti.
Seuraavana vuorossa oli huhtikuun lastenparlamentti, jonka tuli pureutua käsiteltävänä aiheena kierrätykseen. Miten siis voisimme lähestyä aihetta…
-Saako jo esittää?
Puheenjohtaja kopauttaa nuijaa ja alkaa jakaa puheenvuoroja. Esitykset pitävät sisällään paljon elettyjen päivien juttuja ja katseet hakeutuvat tuon tuosta Taitojen puuhun, mutta sehän ei haittaa mitään, kierrätystähän se on ideoidenkin uusiokäyttö ja jalostus. Niinpä parlamentti päättää, että huhtikuussa mm.rakennetaan koko porukalla huoneen kokoinen kaupunki, jossa ensin saavat asua yhden päivän petsit ja chucupetsit ja seuraavana päivänä kadut valtaavat pikkuautot/ oravat ja kärpät taistelua jumppasalissa, kummit mukaan jos haluavat&uskaltavat / tavallinen lelupäivä / pimeyspäivä, jolloin saa tuoda taskulampun /kepparipäivä. Sen lisäksi tehtiin esityksiä koskien vuoden kolmatta mukavuustuntia:
-Että sais tuoda niin paljon petsejä, kun haluaa
-Että ois niin kuin silloin hämäränhyssyssä, pimmeetä
-Voisi leikkiä montaa leikkiä ja vaihtaa välillä
Päätetään siis, että kolmas mukavuustunti on nimeltään HH eli ”huiskin haiskin”, jolloin kotoa saa tuoda mitä haluaa, leikkiä saa mitä haluaa ja…
-Minä haluan sitten olla eskari. Ja ongintaa pitää olla kanssa.
-Joo! Minä voi olla opettaja.
Iltapäivä käytetään aarrearkkujen viimeistelyyn, jotta saadaan koko ryhmä samaan vaiheeseen. Osa siis maalaa/naulaa, toisilla on sillä aikaa omia hommia. Hyvin sujuu ja hienosti etenee. Huomenna vielä pakerretaan ja ensiviikolla kaikki ovat kansihommissa.
Ihan päivän lopuksi aloitetaan kuvakirjana toteutettu kirjasarja, joka kertoo ihmisestä. Ykkösosassa tutustutaan taudinsiemeniin, joista kaikilla on kokemusta nuhan sun muun muodossa. Samoin ruhjeet ja ruvet ovat hallinnassa, mutta taistelutahtoiset valkosolut saavat aikaan kohahduksen.
-Syövät bakteereja!
Ja koska tutkiminen kannattaa aina, sovimme, että open käden rupea (pikku palovamma pääsiäislomalta) saa katsoa vaikka suurennuslasilla sitten, kun laastaria ei enää tarvita suojana. Että mahtavatko siitä punasolut ja verihiutaleet erottua, ihan alkaa jo jännittää…heh heh.
-Ja huomenna luetaan kakkososasta, että mitä ruualle tapahtuu, kun se syödään
-Ai se kakkakin?
-Sekin. Ihan koko homma.
-Hyyyyyyyi (hihitystä)
Ihmeellinen ihminen. Tästä on hyvä ponnahtaa ruokarakettiin ja oman maistelun seurantaprojektiin sekä ruokahävikin vähentämiseen.
V&I kirjoittelee Heidi
Ruokana ohrapuuro, mehukeitto, juusto ja tomaatti