-Mitä me tehdään tänään mukavuustunnille?
Jännittynyt kysymys oli kovasti kaikkien huulilla heti aamulla.
-Paremminkin mitä kaikkea….
Mukavuustunti on kyllä aikuiselta pieni satsaus siihen nähden, mitä kaikkea hyvä se ryhmädynamiikalle tuottaa. Samalla se on konkreettinen väline itselle muistaa havainnoida ja antaa positiivista palautetta. Lisäksi se tarjoaa mahdollisuuden yllättää ipanat iloisesti.
-Tiedättekö, minä mietin tänä aamuna, miten paljon hienoja juttuja te olette tehneet ja hoitaneet tämän mukavuustunnin eteen. Joten..
Vietimme mukavuustuntia potenssiin kaksi: lelupäivä, omat pelihahmot tableteihin, hurjasti leikkiaikaa ja päivänpäätteeksi vielä pannukakkukekkerit.
-Meillä on jo kolme uutta merkkiä
-Puuttuu enää yhdeksän
-Mitähän me sitten tehdään..
-Huomenna voi tulla merkki, jos sujuu jumppa hyvin
Voiko sisäinen motivaatio olla enää paremmin kohdallaan. Hyvä eskarit!
Ennen kotiinlähtöä juttelemme vielä pelotuksesta, koska eskarille on kantautunut kaikuja pelleilmiöön liittyen. Käy ilmi, että ainakin taksissa on kuultu isommilta juttuja, jotka ovat pelottaneet.
-Mitähän silloin pitää tehdä?
-Meidän äiti sanoi, että pitää heti kertoa Heidille
-Hieno neuvo. Ja kotonakin pitää kertoa, jookosta kookosta?
Tämä sopii kaikille ja päätös pyöritellään etusormilla muistiin ohimoille. Eskareiden osalta asia tuntuu olevan selkeä ja käsitelty. Kurjalan koulussa on kuitenkin sovittu, että ratkaisuja tämän kaltaiseen tilanteeseen haetaan aina myös koko kouluyhteisöltä, joten iltapäivällä niin Riikan, Heikin kuin Marjankin luokan oppilaat juttelevat opettajineen eskareiden tilanteesta. Isot ymmärtävät pienten pelotuksen ja lupaavat olla jatkossa tarkkoina, ettei liian hurjia juttuja puhuta pienten kuullen. Kiitos isot, tästä me joka päivä kasvetaan kohti koululaisuutta, turvallisesti teidän esimerkkiänne seuraillen. Ja olen ihan varma, että myös Konnuslahden koulu ottaa asiassa haasteen vastaan, kun täti sinne huomenna kilauttaa…
V& I Heidi