Ette usko, tänään tähtieskaripäivää vietti Pertti-pöllö! Siellä ne aamulla häkissä odottivat nätisti ystävähaastattelut ja rasiallinen aarteita esittelyä varten. Omina tietonaan Pertti ilmoitti mm. pitävänsä katkarpupitsasta ja yön mustasta sekä haluavansa oppia muuttumaan näkymättömäksi. Haave taas oli seuraava: yökyläily.
-Ai niin, Perttihän kävi viime vuonna eskareiden luona yökylässä. Haluaisitteko tekin ottaa sen yhdeksi yöksi?
-Joo(*monta)
-Mutta se pitää sitten arpoa.
-Meneekö se taksissa?
Tietysti, omassa matkalaukussaan. Sovitaan siis siltä istumalta, että ensin harjoitusyö tädille ja jos homma hoituu ”pöllöilemättä”, huomisesta alkaen Pertti sitten kiertää eskareiden matkassa…
-Jännittää……
Jännittäviä ovat myös Pertin aarteen: lepakkolelu, pikkuruinen kuusiokokoavain, ikivanha sormus, meripihkainen riipus, luotiavaimenperä..
-Mitkäs nämä oikein ovat…
-Minä tiedät! Ne on semmoiset Suomen armeijan korut. Ne pannaan kaulaan sodassa.
-Onko Pertti käynyt armeijan?
-Ei kyllä usko, mutta mistäs sitä tietää..
-Kaikien miesten pitää käydä armeija
-Ei tarvii. Meidän äiti sanoi.
-Pitääpäs!
Otetan kiireesti faktat käittelyyn ja asiasta päästään hienosti sopuun neuvottelemalla. Muutoinkin aarteet on katseltu, joten ensin hiukan omia hommia ja sitten ennen ruokailua haltuun vielä P niinkuin Pertti. Ai niin, kiitos ahtaaja Kallelle Turun satamaan, Melissa-pöllölle sekä KurjalanKarhulle ystävätiedoista. On se tuo Pertti aika epeli, on se!
Iltapäivällä saamme vieraan, kun koulun puolen avustaja Jonna pistäytyy käymään. Eskarit ovat valmistautuneet tavalliseen tapaan kysymään häneltä asioita, mutta…
-Olisi kiva kuulla jokaisen nimi ja kaksi asiaa sinusta itsestäsi
Ööööö…vähän se vaatii mietintää ja apukysymyksiä, mutta niin vain jokainen eskari selviää haasteesta. Kerrotuksi tulee niin harrastuksia, eritystaitoja, lempileikkejä, lemmikkejä, parhaita kavereiat…Ja tietysti myös Jonnalle päästään esittämään kysymyksiä ja tänään eskareita erityisesti kiinnostavat sellaiset asiat kuin lemmikit ja koti. Kiitos Jonna, oli kiva kun kävit!
Päivän lopuksi askarrellaan pääsiäistä. Nyt tarvitaankin malttia ja kuunteluntaitoa, sillä tehtävä on aika moniosainen: leikataan, väritetään etupuolelle, taitetaan, väritetään takaa…höpötys pöydissä vaihtuu keskittyneeseen työskentelyyn ja homma sujuu kuin koululaisilla. Kuten tässä vaiheessa kevättä jo pitääkin!
-Mulla on tässä tälleen järkestys
Toden totta. Yhden työn kymmenessä pääsiäismunissa on tarkalleen sama väriraidoitus…koskapa taiteilijalla on systeemi: hänen väriliitunsa kiertävät jonossa. Myös muita hauskoja ideoita toteutuu,kun tekijät pistävät luovasti parastaan. Samat pahvipohjat, mutta ei yhtään edes toistensa kaltaista pupua, vaan upeita, uniikkeja yksilöitä. Ja mikä ilo onnistumisesta! Taide on luomisen vapautta, vapaus on luovuuden taidetta.
V& I Heidi