Nyt on hallussa jo viides kirjain, O. Suusta se löytyi helposti ja huulien liikkeiden seuraaminen vaikkapa äänteillä O/I oli kerrassaan hauskaa. Mutta entäpä ulkomuoto.. O:han on vähän niin kuin..
-Pallo
-Ja nolla
Mietitään ja tutkitaan siis ja alkaahan erojakin löytyä. Toisaalta kapeampi ja toisaalta pullukampi, suorempi.. Sitten harjoitellaan kynällä ja lopuksi sijoitetaan kirjain vielä aakkostalon yläkertaan.
-O niin kuin onnistui. Hieno maltti ja hyvä työrauha eskarit.
Mutta o:n päivänä voi iskeä myös, oh hoh, johtajuuskriisi.
-Nuo ei päästä leikkiin.
-Päästetäänpäs.
-Ei päästä.
-Minkäs takia te olette siellä eripuolella huonetta?
-Me ollaan matkoilla.
-Ketkäs sinne pääsivät mukaan????
Syvä hiljaisuus.
-Ja nuilla on enemmän leluja, minulle jäi vain yksi.
-Kukas tätä leikkiä johtaa?
-Tuo keksi.
-Mutta tuo päätti, että ei pääse mukaan.
-No. Sopimushan on sellainen, että se jonka leikkiin joku ei pääse, antaa oman paikkansa. Muistatteko? Leikkiä pitää suunnitella niin, että kaikille on tilaa ja kaikilla on hyvä mieli. Eli jos ryhtyy johtajaksi, pitää hoitaa tämä juttu.
-Kyllähän tähän mahtuu. Ihan hyvin.
-No joo joo.
Leikki siis jatkuu, mutta hetkeä myöhemmin yksi leikkijä mököttää nurkassa ja toiset hakevat opea apuun.
-Se ei sano mitään. Eikä tee.
-Jaa. No, pystyttekö te jatkamaan tätä leikkiä siihen asti, kun hän haluaa tulla mukaan?
-Joo.
-Ei siinä sitten mitään, jatkakaa te. Kyllä omasta halustaan voi jäädä pois leikistä.
Muutaman minuutin kuluttua koko joukko on yhteisissä hommissa, eikä ketään näytä enää suuremmin harmittavan. Voisi jopa todeta, että johtajavetoisuus on muuttunut tiimityöksi.
-Hyvä, että saitte hommat sujumaan. Hienosti toimittu.
Hyvä palaute ja kiitos, niitä ei saa koskaan kasvun kipupisteissä unohtaa.
V& I Heidi