Eskarit kävivät tänään ruokailun ohessa mielenkiintoisen keskustelun nimistä. Koulun puolelle oli nimittäin tullut uusi ihminen, jolla sattui olemaan sama nimi, kuin yhdellä eskareista.
– Se on sun kaima
– Niin onkin. Minä tunnen sen.
– Entä jos kaikkien uusien nimi olisi Nelli
– Niin tai jos kaikkien nimi koulussa olisi Nelli
– Niin. Silloin kaikki tulisi heti, jos sanottaisiin Nelli
Seuraa hetken pohdiskeleva hiljaisuus
– Onkos perheissä saman nimisiä lapsia?
– Eiii….ei siinä olisi järkeä
– Niin. Menisi ihan sekaisin, että kenen tavarat
– Mutta luokalla voi olla saman nimisiä
– Miten oppilaat silloin erotetaan toisistaan?
– Sanotaan vaikka sukunimellä. Vaikka….Erkki Kekkonen. (hihitystä)
Yhteinen lopputulos asiassa oli kuitenkin selkeä. On hyvä ja kiva juttu, että meillä kaikilla on ihan oma mukava nimemme. Ja lempinimikin on ok, jos siitä tulee kantajalleen iloinen mieli.
Lastenparlamentissa sitten koettiin puolestaan lähes hallituskriisi, kun jokainen eskari halusi aivan ehdottomasti olla puheenjohtaja. Tai oikeammin jokainen niistä, jotka eivät ole ao. tehtävän vielä päässeet. Tästäkin kriittisestä kuitenkin selvittiin sopimalla, että loput vuorot arvotaan ja jokainen halukas pääsee varmasti nuijanvarteen ennen toukokuun loppua. Itse esityksissä sitten näkyi hienosti innostus suunnitella itse tekemisiä sekä talven tulo: hiihdetään, jos on lunta ja ja pidetään hiihtokilpailut, joihin voi osallistua, jos halaa / tehdään tikuista mökkejä, ukkoja, tuoleja ja eläimiä / pidetään soitinpäivä, johon saa tuosa soittimen kotoa / lasketaan mäkeä kilpaa tai ei ole pakko kilpaa, jos ei halua / luistellaan / askarrellaan jotain mitä itse keksii / pidetään esiintymispäivä, jossa saa esittää vaikka räppiä. Joo-o. Siihen kun täti lisää hiukan kirjahommia ja kummipäivän, niin se on kuulkaas lyhyen lännän tammikuun touhut koossa.
”Helppoa kuin heinänteko”, sanoisi kaupunkilainen.
” Paitsi ettei heinänteko ole helppoa”, korjaisivat meidän eskarit.
Valolla ja Ilolla Heidi